...ja lauman kaikkein vanhin johtajaneiti huomenna perässä...  Iisan osalta tässä on nyt muutaman päivän ajan ja varrella tehtyjä juttuja, kun ei jaksanut joka päivä kirjottaa.  (laitoin vaan lapulle, että muistin tänne mainita). Koska Iisalla on hyvä luoksetulo ja nykyään se tuo (kop, kop) ainakin suurimman osan aarteista minulle pyydettäessä, niin päätin ottaa käyttöön nyt damin. Tietenkin aluksi oli tarkoitus harjoitella vain pitämistä ja sitten kantamista, mutta käytännössä ne ovat jo menneet vähän sekaisin, ja on ainakin havaittu, että kyllä se dami suussa pysyy!  Tosin alku meni mun osaltani vähän pieleen...  kun oli ihan eka kerta kun tarjosin damia, Iisa otti sen innoissaan, mutta tiputti sitten aika pian. Yritin vähän silittää sitä leuan alta, ei ollut ilmeisesti kivaa. Sama toistui muutaman kerran, ja olisi pitänyt tajuta lopettaa siihen kun kaikki meni vielä hyvin. Nimittäin ylitin ihan selkeästi "sen rajan", harjoitus kesti liian kauan, sillä lopulta Iisa ei enää vain halunnut ottaa sitä tarjouksestani. Pidin vähän taukoa ja yritin antaa sille taas damin, mutta ei ottanut. Päätin pitää vähän pidemmän tauon, ja päätin vaihtaa damia kokonaan ja aloittaa alusta, sillä mulla on kaksi pentudamia. Toinen on sellainen oranssi, josta Aida on pureskellut kulman auki, ja joka tuntuu käteen vähän pehmeämmältä ja "ryynimäiseltä" (sisällä ilmeisesti jotain ryynien tapaista). Oli siis taukoa, ja sitten, tullessani ulkoa, annoin Iisalle sen toisen damin. Ihan innoissaan otti vastaan. Silittelin selästä ja mahan alta ja otin pois ja annoin takasin (ja silitin vähän kuononkin alta). Kaikki meni hyvin ja Iisa oli tosi innoissaan kun lopetettiin ajoissa. Sinä samana päivänä tehtiin vielä uusi samanlainen harjoitus, hyvin meni. Tänäänkin ollaan tehty tällainen harjoitus 2-3 kertaa. Hyvin on mennyt, Iisa ottaa innolla damin. Tosin pitäminen, hmm... kyllähän se suussa pysyy, mutta Iisa ei paikoillaan kauaa jaksa damia suussa pitää, vaan yrittää kiertää ympärilläni, eli vähän tähän sekoittuu kantaminenkin. Mutta damin pitämistä tässä olisi tarkoitus harjoitella.

Toistakin asiaa alettiin opetella tänään. Nimittäin viime kevään taipparikurssin kouluttajan (santunjahelinlabbikset.blogspot.com) mielestä on muutama asia, jotka täytyy tässä pentuiässä opetella, niin koira oppii ne kunnolla ja kuulemma paremmin kuin vanhempana: luoksetulo, pysäyttäminen (eli istuminen ja katsominen pillistä) ja paikalla oleminen. Btw, tuolta blogista saa hyviä treenivinkkejä, toki kirjoittaja(t) tähtäävät korkealle nomessa, mutta eipä sen lukemisesta ole näin aluksi taippareihin treenaamisessakaan haittaa.  Tänään ollaan siis tehty 5 toistoa x 3 kertaa tällaista: kun koiralla on huomio minuun päin, vihellän lyhyen vihellyksen, nostan oikean käteni pystyyn ja sanon saman tien "istu" (koska Iisa osaa jo istua). Sitten annan tietenkin heti palkkion. Ja ihan hyvin tämä on lähtenyt sujumaan.

Kun viimeksi kirjoitin, kuinka Iisa tajuaa "paikan" vain ruokakupilla, niin nyt yritetään laajentaa sitä myös ulko-ovelle, ja tämäkin näyttää jo lupaavalta! Aluksi kun pyysin Iisaa istumaan ja sanoin "paikka", Iisa pomppasi ilmaan... siinä sinulle sitä paikkaa!  mutta jotenkin kun ihan pienestä ajasta on lähdetty, niin ihan hyvältä nyt näyttää oven edessä. Mutta vain huom. oven edessä. No, kun Iisa nyt tuon oppii KUNNOLLA, niin sitten siirrytään harjoittelemaan ilman ruokakuppeja, ovia. Jännä, että luulisi olevan helpompi pysyä paikoillaan ilman ruokakuppia, mutta ei... tosin ei ollut kyllä helppoa alussa ruokakupinkaan odottelu, todellakaan.

Ja vielä yksi asia, jota ei varsinaisesti harjoitella, eikä ainakaan noin "tosissaan", vaan jota teemme aina välillä leikin varjolla. Taisinkin jo viimeksi mainita, mutta siis sivulle tulo. En edes vielä aio liittää mitään käskysanoja siihen, vaan ihan leikin lomassa harjoittelemme namin tai lelun avulla. Yksinkertaisesti vain ohjaan Iisan vierelleni namin (tai lelun) avulla ja annan palkan. Ei siis vielä mitään käskyjä. Kyllä Iisa onkin hyvin oppinut noin kädellä ohjattuna tulemaan jo suoraan. Niin kuin viimeksi kirjoitin, niin aluksi Iisa jäi ihan vinoon ja jouduin itse siirtymään, mutta nyt jo tulee hyvään asentoon.

Tänään muuten kävin Iisan kanssa Aidan treenien jälkeen taas kääntymässä vanhusten palvelutalon pihassa. Ekaksi Iisa meinasi haukkua yhdelle ilmestykselle, mutta huomasi kyllä heti, että onkin tosi kivaa ja saa rapsuja. Mutta kyllähän nuo osaavat olla kummallisia ja uhkaavia koirien mielestä, siksi on ihan hyvä käydä tapaamassa heitä.  Ulkona myös tosi läheltä käveli ohi yksi iso musta saksanpaimenkoira ja pikkukoira, mutta Iisa ei haukkunut, vaan käyttäytyi kivasti.

No sitten vaihdetaan koiraa...  Aidan kanssa lähdimme aamulla kaksin noutajakouluun Inkan kyydissä. Ronjakin oli tietysti mukana.  aluksi oli luoksepäästävyys. Ekaa kertaa pitkästä aikaa Aida nousi ylös sivultani kouluttajan tullessa, mutta siis tosi ystävällisenä häntä heiluen valmiina vastaanottamaan rapsuja.  en kuitenkaan viitsinyt torua Aidaa, kun rauhallisesti käyttäytyi. Oli seuraamista, paikalla istumista, luoksetuloa ja damitreenit. Seuraamisen piti olla äänetöntä, tosin oli pakko antaa käskyjä aluksi ja kiinnittää koiran huomio, kun Aidalla oli vain nenä maassa. Lopuksi sujui jo ilman käksyjä hyvin. Tämä ei ollut siis sellaista varsinaista tokoseuraamista, vaan ihan noutajien omaa seuraamista.  Paikalla istuminen meni hyvin. Aika ei ollut kovin pitkä. Luoksetulotkin meni ihan hyvin. Ensin rivistä ja sitten muodostettiin kuja, jonka läpi tultiin.

Damitreeneihin mentiin ihan kunnon pellolle. Tehtiin ykkösmarkkeeraukset, niille vielä toiseen kertaa, jotka halusivat. Eka kerta meillä meni TOSI hyvin, jee. Damia ei heitetty kovin kauas. Aida lähti hakemaan tosi lujaa, ja löysi suht nopeasti (mutta koska Aidalla ei ole kovin vahvat markkeeraukset, niin vähän joutuin taas pyörimään ja etsimään). Palautuskin oli mitä mainioin. Toisella kerralla sitten hakeminen näytti vähän laiskemmalta, olin vähän kahden vaiheilla, kutsunko koiran takaisin, mutta dami otettiin juuri ja juuri ajoissa.  palautuskin oli vähän hitaampi, eli tällanen keskiverto suoritus. Mutta eka oli hyvä!

Treenien jälkeen menimme vielä Inkan kanssa Räskiin lenkille. Yritimme kiertää pahimmat kurakot, mutta kyllä oli Aida taas ihan tarpeeksi kurassa. Tein vielä Ronjalle pari markkeerausta, mutta en halunnut enää Aidalle, ettei mene pieleen. Aidalla on ollut kyynärpäässä ja mahassa vähän sen näköistä laikkua, että parempi on ollut pysytellä erossa vedestä. Ei Aida olekaan uinut vähään aikaan, mutta kävin Aidan kanssa vielä kotona joen rannalla, koska se oli niin mutainen. Aida sai uida, mutta kuivasin sen hyvin kotona. Nyt on kyllä niin viileää, että tuskin tulee muuten uituakaan lähipäivinä vaan huvin vuoksi. Ei ole tehnyt mieli Iisaakaan viedä rannalle, kun silloin on itsekin aina ihan märkänä. Mutta kyllä sitä vielä tänä syksynä täytyy ehdottomasti käydä senkin, tai vaikka molempien, kanssa rannalla.