Kisathan piti olla alunperin Kotkan Tavastilassa, mutta ne siirtyivätkin jonnekin Kotkan ja Haminan rajamaille..noo, eipä tuolla väliä kun pääsimme aamulla treeniryhmäläisiemme Eijan ja Tinon kyydissä. Takaisin pääsin ystäväni ja luokkatoverini Minnan kyydissä, joka tuli katselemaan. Hän on myös harrastanut agilityä. Iisa sai jäädä kotiin lehmännilkkansa kanssa. Sen vuoro on huomenna...  Aamulla emme ehtineet edes paljoa kävellä Aidan kanssa, kun heräsin vähän liian myöhään. Kilpailupaikka oli siis hiekkakenttä ja satoi koko ajan puoleen päivään asti, eli siihen asti kun lähdimme kotiin. Aida ei kuitenkaan onneksi sateesta piittaa.  Tuomarina kisoissa toimi Jarmo Jämsä. Aluksi tähän sanon, että omasta mielestäni molemmat radat - agility & hyppy - olivat kivoja, eivät liian helppoja eikä liian vaikeitakaan. Tosin, agilityradalla oli pussi, märkä sellainen, jota olemme tehneet viimeksi joulukuussa. Olin jo etukäteen varma, että siihen käy tiemme pää näissä kisoissa. Olinkin sikäli oikeassa, että siitä tuli ensimmäinen kieltovirhe, mutta onneksi Aida meni toisella kerralla empimättä ja kehuin ja kannustin sitä vielä mennessä. Rata pääsi jatkumaan hyvin, mutta kepeillä Aida alkoi vähän löysäillä, sillä se siis ihan varmasti tietää ja osaa ne suorittaa kunnolla. Se nimittäin oikoi pari väliä - en pysähtynyt korjaamaan, mutta olisi varmaan pitänyt - ja ihme kyllä myöskin hyppäsi seuraavana olevan renkaan sivusta! En tosin tiedä, johtuiko se omasta ohjauksestani, voipi olla... Näin oli siis ensimmäinen Hylätty Suoritus pulkassa. Kuitenkin olin tosi tyytyväinen rataan ja ohjaukseeni, nämä virheet ei johtuuneet musta ollenkaan (paitsi rengas?). Ja Aida kuunteli tosi hyvin ja oli hyvin haskassa.

Sitten oli hyppyrata, josta pamahti seuraava HYL. Sekään ei johtunut minusta, vaan tässä Aida otti ohjat omiin käsiinsä. Oli pitkä suora, jossa oli hyppy, rengas ja pari hyppyä sekä putki vasemmalla. Keskityin ohjaamaan rengasta, joka menikin nyt oikein, mutta jäin sen verran jälkeen, että Aida vain päätti itse, mihin mennä. Yritin tietenkin huutaa täälläää, tosin minun olisi varmaankin pitänyt karjaista se, niin kuin joskus, että olisi tehonnut. Aida kuitenkin putken jälkeen palasi luokseni kuin katsoen "ai säkin tulit jo". Jatkoimme kuitenkin rataa vaikka vain treenin vuoksi. Kepeillä yritti taas oikoa. Nyt kun ei ollut enää mitään menetettävää, käskin Aidan takaisin ja korjattiin virheet. Täytyykin panostaa tähän treenissä, että yhtään keppiväliä ei oiota. Tietysti keppien vahvistuskäsky on paikallaan vielä loppupäässä.

Tänään Aidalla oli jotenkin erityisen paljon vauhtia. Tosin jo autosta otettaessa Aida suurin piirtein hyppi tasajaloin ilmassa.  että siihen nähdenkin hyvin pysyttiin hanskassa. Toki ennen suoritusta otettiin vähän perustottelevaisuutta. Aida sai muuten odotella Masan pakettiautossa, kun satoikin, ja mielelläänpä se sinne menikin.  Onnittelemme tovereitamme ja seuralaisiamme Marikaa ja schaependoes "Ikwiliä" nollatuloksesta agilityradalla!!  

Myös tokoryhmämme toinen koulutusohjaajista Jaana sekä pari muuta ihmistä kehuivat Aidaa ja sen vauhdikkuutta ja ulkonäköä. Yksi tuntematon nainen tosin sanoi minulle, että minun täytyisi ohjata selkeämmin. Hän oli jo ehkä sadastuhannes ihminen joka sanoo niin. (mutta yksi tyyppi oli sanonut Jaanalle, että ohjaan nätisti!) mutta ärsyttävää kuulla tuota samaa koko ajan, kun ei ole juurikaan tietoa, kuinka OIKEASTI ohjata selkeämmin! Seuraavan kerran, kun joku vielä sanoo noin, niin täytyy sanoa, että anna jotain KONKREETTISIA neuvoja, kuinka ohjata selkeämmin! Yritin käyttää nyt lyhyitä hyppykäskyjäkin, niin kuin Peten koulutuksessa neuvottiin. Mielestäni minulla myös on aina käskytkin ajallaan, ei siis liian myöhässä. Kun olen sanonut, etten tiedä, miten ohjata selkeämmin, ei kukaan ole oikein osannut vastata mitään (paitsi tietysti silloin kun on kyse jostain vääristä vartalon suunnista). Ehkä tää ladun tekeminen muuttuu vielä joskus oikein kunnon hiihtämiseksi...

Iisalle on jo siihen ylhäälle eteen puhkeamassa uudet hampaat, jotka näkyvät jo (siis lähteneiden tilalle). Muita hampaita ei ole vielä irronnut. Eilen iltana Iisa oli ulkona rottweilerin pennun Paxin kanssa. Iisa ei jännittänyt lähellekään yhtä paljon, eikä oikeastaan madellut yhtään Paxin edessä. Paxi yritti välillä astua Iisaa, ja Iisalla oli vähän luimisteleva ilme, mutta ei sentään heittäytynyt mahalleen maahan. Tänään Iisa myös taas leikki illalla vähän koirien kanssa - niitä kun meidän talossa riittää. Oli kaksi pentua 4 ja 5 kk. Toinen oli collie ja toinen suomenlapinkoira (ei siis saman omistajan). Iisa käyttäytyi reippaasti, ei vikissyt/madellut pennuille. Vähän Iisa juoksi aluksi toisten pentujen kanssa, mutta pääasiassa keskittyi omiin puuhiinsa ja paimenkoirat omiinsa keskenään.

Iisan kanssa myös eilen harjoittelin vähän damin pitoa taas sekä jo hiukan kantamistakin sisällä. Iisa kun muutenkin yrittää kiertää ympärilläni dami suussa, houkuttelin Iisaa mukanani käytävällä. Se sujuikin oikein hyvin! Hyvin pysyy dami suussa ja toisaalta myös palautti hyvin. Tänään ollaan harjoiteltu taas pikku tauon jälkeen pillistä istumista. Se menee samaan tahtiin kuin viimeksi, eli ihan ok. Ulkona on myös tehty ohitusharjoituksia, jotka ovat aika mielenkiintoisen näköisiä varmasti.  minä pidän namia Iisan kuonon edessä käsi matalalla ja Iisa hyppii ja pomppii ja pyörii ympyrääkin hysteerisenä.

Huomenna minun pitäisi lähteä niihin varsinaisiin pm-kisoihin töihin. Ajattelin ottaa Iisan mukaan ja kevythäkin mukaan. Pääsemme erään seuralaisen kyydissä, joka tulee pakettiautolla. Siellä sitten näkee niitä ylimmän luokan koiria, täytyy yrittää seurata ohjaajia silmä kovana ja ottaa oppia.