Uusi yritys tekstin kirjoittamiseksi, koska vanhaa ei löytynyt enää mistään.  oikeastaan leiri alkoi meillä siis jo pe 3 päivä. Torstai-iltana sää muuttui "lupaavasti" sateiseksi, ja koko perjantaikin vielä satoi. Viikonloppuna oli onneksi kuitenkin ihan ok sää, tosin aika kylmä oli. Perjantaina aamupäivällä kävin ostamassa M&M:stä kevythäkin, joka on Iisasta kauhean kiva. Aidakin tykkäsi, taisi olla kateutta ilmassa.  Tosin, kevarin hankkiminen tämän reissun kannalta oli turhaa, mutta tulevien reissujen kannalta ei suinkaan. Alkuperäinen suunnitelma oli laittaa Iisa kevythäkissä auton takapenkille, mutta eihän sinne mitään häkkiä olisi mahtunut.  Niinpä kaikki koirat matkusivat takakontissa ja hyvin meni! Pääsimme siis ystävällisesti Helenan ja karjis Tykin kyydissä. Perjantaipäivänä laitoin vielä loputkin kamat kasaan, kävin suihkussa ja matka saattoi alkaa. Takakontissa sujui koirilla hyvin. Sikäli pääsen vähän helpolla, että isot koirat oikeastaan opettivat/opettavat Iisaa matkustamaan rauhassa. Alkumatkasta Iisa keikkui koiraverkkoa vasten takakoivillaan seisten, mutta oli ihan hiljaa koko ajan. Käskyjen jälkeen pysyi sitten maassakin. Paikan päällä tuli myös treenattua autossa odottelua. Kun kurkkasin ikkunasta, niin Iisa pieni nukkui. Paikka oli todella kiva ja ihanteellinen koiraleireille. Mökit olivat vanhoja ja puisia, oli rantasauna ja ulko wc:t. Saimme oikein pienen yksityishuoneen. Lintukodon leirikeskus siis sijaitsee 55 km Kotkasta Lappeenrannan suuntaan pienen lammen rannalla. Metsää ja peltoja oli tosi paljon, ja tila oli niin laaja, että koirien kanssa saattoi hyvin lenkkeillä vapaana. Oli myöskin kaksi hiekkakenttää, jossa oli treenit. Iisaa vähän jänskätti uusi paikka sisällä, mutta tosi nopeasti kyllä tottui kaikkeen. Oltiin melkein ekat paikan päällä, joten Iisa ja Aida sai aluksi juosta piha-alueella Masan koirien kanssa. Iltapalan jälkeen käytiin metsässä lenkkeilemässä. Mukana oli Aida, Tykki, setteri Tessa ja dobermanni Mocca. Mocan käytös oli vähän samanlaista kuin Aidan joskus muiden koirien kanssa. Se oli nimittäin kova pomottamaan, mutta toisaalta myös halusi leikkiä, ja yritti leikkiinkutsuakin äänekkäästi. Se oli setteri Tessasta kovin kiinnostunut, ja Tessa vähän mateli Mocan edessä. Mocca ärähti Aidalle heti alkuunsa, josta Aida näpäytti kovasti takaisin. Tämän jälkeen kumpikin koira oli toisilleen kuin ilmaa. Koska Aida ei pahemmin toisia koiria kumartele, ei Moccakaan piitannut siitä, eikä Aidakaan kyllä sanonut kenellekään seurueen koirista mitään. Aida vain juoksi Mocan ohi häntä itsetietoisen pystyssä. Enpä oikeastaan ole vielä koiraa nähnyt, jota Aida aikuisiällä mielistelisi. Lenkin jälkeen kävimme vielä autolla kaupassa hakemassa vähän saunajuomia, jonka jälkeen pääsimme saunomaan. Oli ihanaa päästä kunnon saunaan!

Meidän mökki :)

Yksinolo meni uudessakin paikassa oikein kivasti Iisalla joko Aidan kanssa tai ilman sitä. Ja Iisa todellakin yllätti minut sisäsiisteydellään, joka toivottavasti "kääntyisi vähän nousuun" tuon myötä. Se ei nimittäin pissannut kertaakaan sisälle, tosin kakkasi (siitä edenpänä). Ja yöllä kun nukuin vähän katkonaisesti havahduin siihen, että Iisa - ihan ekaa kertaa oikeasti ja selkeästi - pyysi ulos. Tosin, olin pe antanut sille pidemmän aikaa yksin ollessaan siankorvan ja lauantaina treenien ajaksi. Aamutreeneistä tultua lattialla odottikin löysä läjä, ja Iisa oli ulkonakin vähän löysällä. Pelkäsin, että Iisa menee ihan ripulille, joten jätin yhden ruoan välistä. Ei kuitenkaan mennyt onneksi.

Lauantaina minun ryhmälläni olikin aamupäivällä treenit, jossa kouluttaja oli "Pete" Huotari. Hän on ihan sm-mitalisteja borderterriereillään. Treenit oli ihan vaikeat, mutta silloin minulla ei kyllä ollut vielä aavistustakaan tulevasta...  hän painotti kaikessa perusohjausta. Tässä tärkeimmät vinkit:

*Aidalla on jo tekniikka kuulemma ihan hyvin hallussa, tosin hypyissä voisin käyttää lyhyitä "hyp" käskyjä pitkän "hyppy" sanan sijasta. Koira kun kuulemma aloittaa kunnolla suorittamisen vasta käskyn loputtua. Kokeilin lyhyitä käskyjä ja Aidan hyppäystekniikka kuulemma parani kuitenkin paljon! Nyt kun vielä muistaisikin tämän...

*turhat täällä-sanat ehdottomasti pois! Tosin Pete näki tässä pintaa syvemmälle: hän aavisti, että koira on karkaillut, kun minä varmistelen vielä noin paljon enkä uskalla täysillä vielä luottaa siihen, että koira kyllä tekee. Mutta kyllä se tuli huomattua, Aida osaa irrota hyvin ja tekee itsenäisestikin, kunhan minä luottaisin vain enkä pilaisi sitä turhilla täällä-käskyillä.

*pitää pitää koko ajan katse radallakin koirassa ja katsoa, mitä koira tekee.

*pitää kiinnittää huomiota siihen, mihin napa näyttää. Isot koirat kun lukevat eniten yläkroppaamme. Kokeilimme ohjausta molemmat kädet taskussa ja sehän toimi yllättävän hyvin!

*Aida ei ottanut mitään lisäspurtteja radalla onneksi, mutta odotellessa lähti välillä metsään (tuli heti kuitenkin). Kenttä keskellä metsää oli selvästi omanlaisensa haaste! Tiedän kyllä, että tuollainen on sijaistoimintaa ja koira kaipaisi parempaa ohjausta. Mutta jos ohjaisin rohkeammin (mikä tuli vielä monta kertaa esiin), sekin vähentäisi tuollaista turhautumista.

Meidän treenien jälkeen täytyi vähän aikaa itsekin lepäillä, mutta lähdin sitten katselemaan Iisan kanssa seuraavan ryhmän treenejä. Mökin edessä oli kuollut pikkulintu, jonka Iisa nappasi heti. En paljoa ehtinyt jäädä odottelemaan, toisiko Iisa sen mulle, sillä se oli sen näköinen, että nielaisisi linnun ihan kohta. Piti vain kaivaa lintu sen suusta, yöks. Kentälle mennessämme Iisasta kaivatui esille sisäinen pieni vahtikoira. Kaikki selän ja hännän karvat äärimmäisen pystyssä se muistutti pikemminkin kissaa, tosin haukahti sitten kerran pari. Yritin sitten kiinnittää sen huomiota nameilla minuun, mikä toimikin. Kaikki karvatkin tasoittuivat heti, ja tosi hyvin Iisa käyttäytyi kentällä. Ihmiset olivat niin ihania. Enää ei Iisassa ole pidättyväisyydestä tietoakaan ainakaan ihmisiä kohtaan. Mutta syy taitaa olla yksinkertainen: Iisa on oppinut, että ihmisiltä voi saada nameja, varsinkin jos yrittää olla mahdollisimman viattoman ja suloisen näköinen.  kentällä oli pikkulapsiakin, ja nekin oli Iisasta kivoja. Iisa olisi myös halunnut mennä tervehtimään toisia koiria eikä arastellut. Ainoastaan Venla-pentu oli vieläkin vähän jänskä tapaus. Leirille oli päässyt myös Venlan sisko Xena, joka oli Iisan mielestä paljon kivempi. Sen kanssa olisi voinut kenties leikkiäkin. Iisa myös katseli agilityradan menoa ja meininkiä hyvin tarkkaavaisena retkituolissa sylissäni. Ei se ihmetellyt edes kovia huutoja tai koiran haukuntaa.

Iisa pääsi kentälle :) kuva: Jaana Siltanen.

Lauantai-iltana oli vielä toiset agilitytreenit meillä, ja kouluttajana oli Marianne Karjalainen. Ensinnäkin rata oli hirveän pitkä, ja toiseksi jo rataantutustuminen oli vaikeaa ykkösluokan koiran ohjaajalle. Monesti Marianne näyttikin, miten hän tekisi missäkin paikkaa (radathan oli kolmosten ratoja). Aidan kanssa teimme aina pieni radanpätkä kerrallaan, sillä minun aivokapasiteetti ei olisi kyennyt pidempään.  lopussa kyllä tuli jo yhdistettyä näitä pätkiä pidemmäksikin pätkäksi. Joka pätkä saatiin kuitenkin aina onnistumaan, samoin lopun pitkä pätkä. Rata oli tosi tekninen, ja Mariannnen radoilla tuli tekniikkaharjoitusta paljon. Marianne onneksi näytti kädestä pitäen ja hänelä oli monia eri keinoja, jos yksi ei toiminut. Aida ei lähtenyt neuvoja kuunnellessakaan metsään, vaan nenä meinasi viedä mukanaan, joten laitoinkin nyt Aidan joka kerta maahan paikalleen. Aida siis ei yhtään kestä seisoskelua tai odottelua, vaan se täytyy laittaa sitten jotain tehtävää suorittamaan eli maahan makaamaan paikoilleen. Yllättävän hyvin se toimikin, vaikka välillä meinasikin nousta. Ja Mariannekin sanoi, että minun täytyy liikkua rivakammin ja ohjata terävämmin, että nyt oli sellaista "hölkkäilyä". Mutta kyllähän sen huomaa. Kisatilanteessa sitä jo jännityksen vuoksi varmaan juoksee astetta nopeampaan ja ohjaa terävämmin, kyllähän silloin Aidakin toimii varsin nopeasti ja terävästi.

Treenien jälkeen menimme taas jäähdyttelylenkille samalla kokoonpanolla kuin viimeksi, lenkin kautta saunaan jälleen ja nukkumaan. Sunnuntaiaamuna sai taas nukkua pitkään, sillä meidän treenit alkoi vasta klo 12. Menin sitä ennen taas Iisan kanssa metsään ja rannalle ja kentälle sosiaalistumaan. Aluksi Iisa yritti taas haukahdella, mutta yritin taas sen huomion kiinnittämistä minuun.

Meillä oli sunnuntaina taas Mariannen koulutusta. Mielestäni ykkösluokkalaisille olisi sopinut perusohjauksen treenit vähän paremmin kuin tekniikoiden harjoittelu, mutta oli tosi hyvä treeni taas. Rata oli, jos mahdollista vieläkin vaikeampi kuin edellinen, joten pätkissä tehtiin taas. Saatiin kuitenkin jälleen joka pätkä onnistumaan. Olihan se kieltämättä ihan kiva nähdä, että Aida selviytyi myös kolmosluokan radan kiemuroista (minä en niinkään ilman kädestäpitävää ohjausta).  Taas muutamia asioita, joihin pitäisi jokaisen aina kiinnittää huomiota:

*pitää huomioida omat linjat ja vartalon suunnat, esim. jos olin liian lähellä yhtä estettä, Aida tulkitsi senkin erilailla kuin jos olin samassa vartalon suunnassa kauempana esteestä.

*ohjauksen selkeys

*koiralle pitää myös muistaa jättää tilaa esim.takaaleikkauksissa

*Aida menee takaakierrot hyvin pelkällä "takaa"-käskyllä ja käsi/vartalo-ohjauksella. Ehkä se on se täällä taas, joka on aiemmin pilannut ne...?

En ole kyllä ikinä ollut näin vaikeissa treeneissä kuin mitä leirin aikana joutui olemaan!  mutta eihän sitä huipuilta kouluttajilta olisikaan mitään oppinut pelkistä suorista radoista.. Lounaan jälkeen lastasimme esteitä vielä kuorma-autoon, jonka jälkeen siivosimme ja pääsimme kotimatkalle. Nyt oli vieläkin hiljaisempaa takakontissa. Taisivat kaikki koirat olla unessa. Kotona Iisa tosin jaksoi vielä kokeilla Aidan hermoja ja kaulanahan venyvyyttä. Saatuaan ruoan, molemmat koiratkin nukkuivat pari tuntia sikeästi.

Kiitos KKS:lle mahtavasta leiriviikonlopusta! Erityiskiitokset huonenaapureilleni mukavasta seurasta ja Helenalle kyydeistä!

Tänään maanantaina onkin sitten pidetty vähän sellainen palautumispäivä. Aamupäivällä Iisa tosin leikki Sepon kanssa ulkona, ja tällä kertaa oikein leikki enemmänkin eikä vain madellut Sepon edessä.

Lisää kuvia on tarkoitus ladata galleriaan. Hassua ehkä on, että ainuttakaan agilitykuvaa ei tosin sattunut jäämään kameraan agilityleiriviikonlopusta.

Kuvia Lintukodosta :)