Iisalla ja minulla on ollut tosi pitkä päivä, mutta hienosti on tyttö jaksanut ja käyttäytynyt koko päivän!  Aamulla lähdimme jo 7.30, kun menimme erään seuramme jäsenen kyydillä. Aidan vuoro oli tänään jäädä lepäilemään rauhassa. Iisalle otin mukaan kevythäkin. Matkustimme pakettiautolla, jolloin Iisa pääsi oikein korkealle "matkustamon" penkille minun viereeni. Tulomatkalla ei Iisa enää jaksanut edes tähyillä ikkunasta, vaan nukkui. Ensimmäinen kisa alkoi klo 9, joten rakennettuamme talkoovoimin rata, ehdin vähän ulkoilla Iisan kanssa. Se oli oikein reipas, ei jännittänyt nyt mitään eikä haukkunut toisillekaan. Maasta se tosin yritti/yrittää syödä kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Olin töissä kuusi tuntia ratahenkilönä ja lopuksi vielä osallistuin esteiden purkuun. Välissä pissatin Iisaa, mutta hyvin onnistui odottelukin kevythäkissä. Aluksi se vähän toki vinkui, muttei yrittänyt kaivautua ulos tai mitään.  eipä Iisa kauaa jaksanut vinkua, vaan istui ja ihmetteli rauhassa tai nukkui. Välillä kun kävin kurkkaamassa, niin sikeästi nukuttiin.

Kun vuoroni päättyi, pääsi Iisakin vähän pidemmäksi aikaa ulkoilemaan. Paikalla oli myös muita pentuja: yksi 9-viikkoinen novascotiannoutajanpentu ja Venla-bortsu. Tollerin pentu oli kauhean pikkuinen ja suloinen ja se oli vähän ujo, kun nyt taas Iisa vuorostaan oli se innokkaampi osapuoli.  Myöskään Iisa ei jännittänyt Venlaa niin paljoa kuin viimeksi, mutta ehkä sen olemus näytti hieman varautuneelta. Kolmas koira, jonka kanssa Iisa teki enemmänkin tuttavuttaa oli treenikentältämme tuttu reilun vuoden ikäinen parson jackrusselinterrieri Nelli (muistaakseni). Iisa ja Nelli ihan totta leikkivät ihan oikeasti ja kunnolla! Ja Iisakin leikkiinkutsui Nelliä! Näki, että niillä oli kivaa. Ihanaa oli katsella koirakakaroiden touhuja.  muuten Iisa ei oikeastaan lähemmin tutustunut keneenkään koiraan, mitä nyt nenää tai pyllyä nuuhkaisi. Myös ihmisiä riitti Iisalle rapsuttajiksi.  kun katselin agilitykisoja, istuin tuolissa ja Iisa ensin istui sylissäni ja katseli silmä tarkkana koirakoita ja oikeasti seurasi niiden etenemistä radalla. Yritin valistaa sitä, että tuota sekin tulee vielä isona tekemään. Toivottavasti meni perille.  lopulta Iisa nukkui sylissäni, ja vein sen häkkiin nukkumaan. Lopulta, kun kaikki kilpailijat olivat jo lähteneet ja olimme koonneet esteet, sai Iisakin juoksennella seassamme vapaana kentällä. Minä luulen, että siltäkin tulee vielä luonnistumaan agility hyvin tulevaisuudessa. Se on nimittäin niin kova hyppelehtijä ja virtaakin riittää sekä ainakin vielä kuunnellaan hyvin tänne-sanaa. Ja tietenkin Iisa on niin ahne, että se kyllä kiipeää tiedät-kyllä-mikä edellä puuhun namin perässä.

Kotiin päästessä lähdin Aidan kanssa metsälenkille ja annoin Aidan uidakin joella. Jostain puskasta löytyi rikkinäinen jalkapallo. En voinut olla heittämättä sitä veteen, mutta kyllähän Aida sen innokkaasti haki aina. Kotona neidit jaksoivat vielä mitellä toistensa kanssa, mutta nyt molemmat ovat täysin kuukahtaneita. Kai sitä voisi mennäkin ihan itsekin nukkumaan.