Voi hyvänen aika, mitä säätöä oli tämän päivän treeni taas lähinnä minun osaltani! Aidakin kävi erittäin kuumana taas, sillä oli vauhtia ja se taas pari kertaa meinasi saada hepulit, mitä se ei ole vähän aikaan tehnyt. Iisa oli mukana sosiaalistumassa. Tälläkin pikku-neidillä oli energiaa aikas lailla, joten oli kädet täynnä työtä.  Iisa oli aluksi vapaana kentällä ja sai paljon rapsutuksia ihmisiltä. Kenttä ei jännittänyt sitä, eikä se haukkunutkaan kertaakaan. Kun aloimme kantaa esteitä, Iisa änkesi mukana myös estevarstoon eikä välittänyt kolinoista ym. Lopulta se oli pakko viedä odottelemaan kiinni, sillä se hyppi ja pomppi jokaista ihmistä vasten ja pyöri jaloissa. Mutta kiltisti tuo odottelikin, eikä vinkunutkaan, korkeintaan pyrki vähän kentälle.  odotellessa Iisa myös leikki pitkään kahden ryhmäläisemme pikkulapsen kanssa eikä sen mielestä ollut lapsissakaan mitään kummallista.

No niin, takaisin varsinaisiin treeneihin. Alkulämmittelyissä teimme rengasta, joka muuten meni taas hyvin, sekä ratamme alkupätkää. Siinä oli kaksi hyppyä ja putki. Tosin aluksi oli haaste heti, kun oli kaksi putken suuta vierekkäin, eli kaksi putkea ihan vierekkäin. Jälkimmäinen yllätysyllätys sattui näkymään paremmin koiralle, ja sinnehän Aidakin livisti pari ekaa kertaa. Lopulta oikein yritin korostaa "TÄSSÄ"- sanaa ja ottaa Aidaa "käteen", ja alkoihan se sitten onnistua. Toinen "säätökohta" oli keskellä rataa, jossa hypyltä piti mennä kepeille, mutta A oli erittäin kutusuvana oikealla. Aluksi yritin normikeinoin saada Aidaa hanskaan täällä-käskyillä, mutta ei. Masa käski minun koittamaan Peten koulutuksessa opittua juttua, eli unohtaa kaikki kädellä huitomiset ja sanat, piti vaan puhtaasti ja suorassa kääntyä nopeasti vasemmalle kepeille päin ihan normaalisti. No aluksi minä käännyin aina liian aikaisin, joka johti siihen, että Aida kääntyi ILMASSA ja tiputti riman. Sitten en myöskään riittävästi ohjannut koiraa hyppäämään, vaan ensin piti varmistaa, että koira hyppää ja sitten vasta tehdä se käännös. Kun en ekaksi varmistanut koiran hyppyä, niin Aida ei hypännyt tai hyppäsi siivekkeen yli. Lopuksi näytin sille kädestä pitäen ihan sen hypyn yksittäin ja käännyin siitä sitten ja vautsi, miten hyvin meni!! Ikinä en itse olisi uskonut, miten hyvin tuollainen käännös tehoaisi enkä olisi uskaltanut kokeilla kisoissa. Mutta kuten Masakin sanoi, oman suunnan muuttaminen eli kääntymisen voima on niin ihmeellinen, että se tehoaa paljon paremmin kuin mikän "täällätäällä". Aida ei edes mennyt A:ta kohti, vaan tuli kepeille. Kepitkin se ekaksi taas lopussa oikoi, koska unohdin antaa vahvistuskäskyn. Teimme uudestaan ja annoin käskyn, hyvin meni. Samoin toisella kerralla, kun muistin antaa vahvistuskäskyn. Eli se täytyisi aina muistaa antaa, ja näin varmistaa, että Aida suorittaa kaikki kepit. Muuten rata meni hyvin, ja Aidalla oli vauhtia ja toisaalta hyvät kontaktit ja se on hyvä hyppijä. Ärsyttää vain itseni, kun möhlin aina.. mutta tuota käännösjuttua kannattaa harrastaa useamminkin.

Kuten sanoin, niin aida meinasi saada hepulit alkulämmittelyissä. Kesken kohtauksen sanoin maahan ja kun Aida meni maahan, kävin noutamaan sen ja makuutin sitä vähän aikaa käskyn alla paikoillaan. Muutenkin Masan antaessa neuvoja, käskin aina Aidan maahan odottamaan. Toimii hyvin, paitsi, että Aida yrittää kyllä nousta ja näin vähän testailee minua.

Minun treenieni jälkeen Iisalla oli oikein hauskaa yksivuotiaan länsigöötänmaanpystykorvauroksen Fabin kanssa. Iisa ja Fabi yrittivät leikkiä ja jahdata takaa toisiaan - taas hihnassa, mistähän johtuu, että aina juoksuleikit pitäisi yrittää leikkiä hihnassa...

Kyllä nyt on taas väsyneet tytöt.