Mistähän sitä taas alottaisi...muistankohan edes itse enää, mitä kaikkea on tapahtunut, josta pitäisi mainita?  Viimeksi kirjoitin näköjään sunnuntaina. Su-ma välisenä yönä Aida yritti oksentaa, muttei tullut mitään ulos. Muuten voitiin ihan hyvin koko ajan. Maanantaina varasin ajan, alunperin tälle päivälle Kouvolaan, mutta sitten sainkin jo samalle ma-illalle Vantaalle ajan Aistiin. Vanhempani tulivat minua kyyditsemään, kiitos vaan! (vaikka niiden kanssa kaikki asiat mutkistuvat aina jo entisestään..) mutta hyvä oli, ettei tarvinnut olla pois koulusta tänään. Eläinlääkäri tutki Aidan, mutta palpoidessa Aida ei aristanut yhtään (ei silloinkaan kun olin itse painellut). Lääkäri myös kuunteli sydämen ja keuhkot ja mittasi lämmön, ne oli ok. Aida kävi myös vaa'alla ja se painaa 22,6 kg eli ihan Aidan normipainoa.  Aida meni myös röntgeniin ja meidän piti jäädä odotushuoneeseen. Meille ei näytetty kuvia, mutta ell.tuli kertomaan, ettei Aidan sisällä ollut mitään!!! Siitä otettiin kuulemma 2 kuvaa ja suolisto ja vatsalaukku näytti aika tyhjältä. Jotenkin tuntui ihan uskomattomalta. Tunteet menivät hymiöillä kuvattuna lähes näin:       Hih... niin kuin täytyy myöntää, niin sanoin ennen sitä, että pelkään melkein enemmän sitä, ettei se ookaan niellyt sitä. Vanhemmat ei ollenkaan ymmärtäneet mun logiikkaani, ei tietenkään. Kuulostaahan se nyt aika hullulta (ja itsekkäältä toki)!! Mutta oli se jotenkin noloa, kun olin niin varma, ja piti tulla vielä oikein ilta-aikanakin... Ja jotenkin kun oli niin paljon huolta ja vaivaa ja rahanmenoa parin päivän aikana. Mutta olen niin iloinen Aidan puolesta!  en vaan voi edelleen käsittää, miten olin väärässä.  Näin ihan selvästi, kuinka Aida pureksi sitä sen näköisenä, että se nielee ihan just, enkä ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mistään rasiaa tai palojakaan siitä. Nyt tälle ei niin kuin ole mitään järjellistä selitystä.  Mutta ihan sama, tämän episodin voi jo unohtaa ja Aida pääsi jo tänään heti taas tokottamaan, tosin enemmän tekniikkaharkkoihin kuin kisamaisuutta treenaamaan.

Itsenäisesti siis lenkillä harjoittelimme naksun kanssa jättöliikkeitä, luoksetuloa ja seuraamista ja kaikki meni kyllä tosi hyvin! Aidalla oli myös niin hyvä kontakti.  ja se ei ennakoinut yhtään!! Toivottavasti ei seuraavallakaan kerralla. Ehkä parin päivän tauon aikana on asiat loksahtaneet senkin päässä?!?  ja pääsemme kyllä tokokisoihin lauantaina osallistumaan, sillä ell.sanoi, ettei pelkkä röntgenkuvaus ole este, kun on nämä Kennelliiton anti-doping-säännöt voimassa.

Iisa jäi eilen tänne kotiin askaroimaan jäisen ydinluun kimpussa siksi ajaksi, kun olimme Vantaalla. Tänään silläkin on ollut vähän mahanpuruja, sillä se on ollut aamusta asti löysällä. En usko sen luusta tulleen, vaan Iisa on maistellut takapihallamme taas muun muassa kuukunanmunia. En ole ruoka-annoksia jättänyt pois, koska se on muutenkin aika hoikka, mutta jos ei meinaa loppua, niin sitten täytyy pitää ainakin pieni paasto. Mutta ihan lupaavalta vaikuttaa. Annoin päiväruoan kanssa Tehobaktia, ja vähän myöhemmin vielä Stomaxia, eikä sen jälkeen ole tullut mitään.  mutta kohta on vielä iltaruoka, joten katsotaan. Stomaxia menee sekaan sille.

Eilen aamupäivällä Iisa leikki Seppo-koiran kanssa. Siitä onkin jo jonkun aikaa kun viimeksi nähtiin. Iisa yritti taas kovasti mielistellä Seppoa.

Tiesittekö, että Iisa on niin oppivainen? Tosin en tiedä, oppiiko sen ihan yhtä nopeasti kuin Aida yleensäkin kaikkia "temppuja", mutta on se silti oppivainen.  Paikka-käsky on taas "kehittynyt" seuraavalle asteelle. Nykyään jo ulkonakin sujuu ihan pienet paikalla olot, esim. ennen kuin päästän irti hihnasta tai vain sivultani, jolloin näytän kädellä paikka, sanon käskyn ja käännyn Iisan eteen. Ja pysyy se (ei tietenkään montaakaan sekuntia).

Eilen myös ulkona harjoiteltiin damin pitoa, palauttamista, ja kantamista. Siinähän niitä kaikkia tulee samalla harjoiteltua. Iisa oli hihnassa, mutta astuin sen päälle, mikäli se liian kauaksi yritti mennä ja kutsuin luokse. Se toimi hyvin. Iisa kantoi hyvin kun houkuttelin kulkemaan kanssani, ja tulikin lähelleni, syliin asti muistaakseni. Eikä se oikeastaan edes yrittänyt pahemmin lähteä laukkaamaan dami suussa.