Minulta operoitiin jo kolme päivää sitten toinen puoliksi esiin tullut viisaudenhammas, mutta olo on vieläkin samanlainen kuin juuri olisi ulos hammaslääkäristä kävellyt, ainut vaan on, että verenvuoto loppui nopeammin kuin ekalla kerralla.  Särkyä on vieläkin, joka säteilee korvaan. Ja tämä nyt ei taas varmaan tähän liity, mutta pikkasen on ollut lämpöä illan aikana. En ole jaksanut toteuttaa puoliakaan siitä, mitä ajattelin tälle päivälle.

Oikein eläintenpäivän kunniaksi Iisa pääsi rabies-piikille. Mutta Iisastahan piikillä on ylikivaa, kun saa namia niin paljon. Bussilla mentiin ja tultiin ja matkat meni hyvin. Iisa yritti vieläpä etuilla jonossa sisälle bussiin.  Samalla tuli myös nähtyä keskustaelämää. Eläinlääkärissä siis sujui hyvin. Iisa tarkastettiin taas kaikin puolin, ja kaikki edelleen kunnossa. Hampaatkin kuulemma vaihtuu hyvää vauhtia, eikä ylimääräisiä hampaita kuulemma suussa ollut.  Painoa Iisalla on 9,9 kg kohta jo mennään 10 yli.  tosin ell. taas sanoi, että muka voisin syöttää Iisaa enemmän... Mutta nyt Iisa on siis saanut kaikki rokotukset, ja seuraavan kerran vasta vuoden päästä!

Iltapäivällä lähdimme Räskiin Aidan, Inkan ja Ronjan kanssa. Iisaa en ottanut mukaan, ajattelin, että rokotusreissussa oli jo sille päivälle tarpeeksi koettavaa. Menimme yhdelle tosi isolle sänkipellolle treenaamaan (jonne Inka oli kysynyt oikein treeniluvatkin  ) , mutta emme treenanneet muuta kuin malttia ja perustottelevaisuutta, mikä kyllä teki molemmille koirille niin terää. Nimittäin Aida ja Ronja molemmat karkasivat leikkimään ja juoksemaan hepulirinkiä kaksi kertaa, tosin se oli molemmilla kerroilla Aidan vika, kun Aida alotti.  Yksi paikalla istuminen tehtiin onnistuneesti yhdessä, jonka jälkeen oli tarkoitus uusia liike. Aida varmaan luuli, että nyt se saa jo leikkiä, kun taas irrotin hihnan (se ei saisi lähteä ilman lupaa). Se siis karkasi siitä hihnan irrottamisesta Ronjan luo. Sitten treenattiinkin vähän erillään. Aidalla tein vähän kaikenlaisia ja sekalaisia malttamis- ja kuuliaisuusharjoituksia, mm. juuri hihnan irrottamista (mikä kyllä sujuu niin kuin yleensä hyvin, ettei Aida ampaise), paikalla istumista, seurausta ja luoksetuloa. Huomasin myös, että Aida merkkaili pellolla paljon, eli juoksuja odotellessa... (nehän pitäisi laskujen mukaan tulla marraskuussa). Treenien jälkeen menimme vielä Räskin luontopolulle lenkille ja merenrantaan uittamaan koiria, koska ne olivat ihan mudassa.