Tämä viikko on ollut ja on edelleen tosi kiireinen, joten kirjoittaminen on vähän jäänyt.. meillä on muun muassa koulua huomenna lauantainakin.

Tiistaina 5. pv kävimme myös Räskissä Inkan ja Ronjan kanssa. Otin mukaan vain Aidan. Tällä kertaa kävimme ensin lenkkeilemässä ja sitten vasta treenaamassa. Se oli ihan hyvä.  Teimme taas vain perustottelevaisuusharjoituksia, erillämme toisista ja lopuksi paikalla istumista yhdessä. Aida karkasi hepuloimaan taas pari kertaa, mutta kun oli tulossa luokseni, käskin sen maahan. Tätä minä olen nykyään aina käyttänyt, tällaisen karkaamisen/hepulin jälkeen vähintään maassa makuuttamista. Onneksi se sentäs meni maahan, eikä yrittänyt nousta. Olin itse pikku matkan päässä. Sitten Aida tuli minun kutsustani luokseni. Vaikutti toimivan ihan hyvin, tosin en sitten tiedä kun Aida häippäsi kuitenkin vielä lopussakin uudelleen. Muuten meni ihan ok. Vähän oli aistittavissa sellainen meininki, että Aida yritti välillä vähän katsoa, täytyykö sitä ihan oikeasti totella.. (se esim. paikalla istumisessa nousi jo heti, kun käänsin selkäni ja olin kävelemässä siitä posi päin..) Tiistain jälkeen en olekaan tehnyt minkäänlaista treeniä Aidan kanssa ja agilitykin jäi välistä eilen.

Iisan ja Aidan kanssa ollaan käyty joen rannalla ja metsälenkeillä. Varsinkin jos lähdetään molempien koirien kanssa ulos, villiintyy Iisa ihan eri lailla kuin jos kahdestaan mennään sen kanssa. Tietysti aina olen tehnyt hihnaharjoituksia, kun on hihna kaulassa, mutta kun joskus Iisa oli vielä niin luonnon lahjakkuus mukamas hihnakävelyssä...  Ei Iisa kyllä ikinään ole (vielä) harrastanut näitä aidamaisia temppuja hihnassa, kuten siinä roikkumista tai yrityksiä vetää pää läpi. Muuten Iisa käveleekin melko nätisti yksin hihnassa.

Mutta joo..  Damin kanssa ollaan edetty seuraavaan vaiheeseen, joka on, että viedään koiran kansssa dami toiseen huoneeseen ja lähetetään koira hakemaan se. Ei me tosin olla vielä keritty kovin montaa kertaa tekemään, mutta dami palautui kyllä mulle suorinta tietä joka kerta. Tosin muuten olikin sitten vähän tällaista alun säätämistä, mutta eiköhän se siitä, kun Iisa pääsee jyvälle tästä... Veimme damin yhdessä niin että Iisa oli hihnassa toiseen huoneeseen. Sitten päästin irti tästä ns. taippariotteesta ja näytin kädellä normaalisti ja sanoin käskyn. Iisa vähän häkeltyi siitä mun käskystäni ja jäi katsomaan mua, mutta kun näytin uudestaan kädellä, ja jalalla saatoin sitä ehkä askeleen-pari (ja sanoin taas käskyn), se meni. Toisellakin kerralla se oli jo lähdössä, mutta käskyni kuultuaan jäi katsomaan mua. Mutta ne oli tosiaan ihan ekat kerrat. Iisa myöskin meni niin lujaa, että se suunnilleen törmäili päin seiniä ja kaapin ovia.  käytin myös pilliä tässä.

Tänään teimme taas pikku tauon jälkeen sitä pillistä istumista. Nyt kun on taas taukoa ollut, aloitin pikku matkan päästä. Iisa kyllä yrittikin tulla luokseni pari askelta ja istua vasta sitten. Lopussa Iisan pylly pysyikin siinä maassa jo, ja odotti, että astun sen luokse antamaan namin.

Ei olla vieläkään täällä päästy punkeista eroon, vaikka ollaan jo lokakuussa...  Molemmilla koirilla on ollut ihan lähi aikoina parikin punkkia. Iisalla oli yksi punkki vähän toisen silmän alapuolella posken yläosassa, ja se nostatti sille kunnon patin. En edes huomannut ensin punkkia, vaan mietin, mistä Iisanen on saanut tuollaisen patin. Huomasin sitten, että siinä oli vielä pieni punkki. Ja heti on alkanut laskemaan se patti, kun poistin punkin, tosin ei ole vielä kokonaan laskettunut.