Heti, kun annoin Inupektia koirille, niin johan loppu vatsaongelmat kuin seinään! Hehe, suosittelen! Tosin Aida on vasta siirtymässä riisi-raejuusto-linjalle ja Iisa totuttautumassa takaisin normi ruokaan. Taitaa syödä tytöt nyt vähän aikaa Inupektia. Paketissahan lukee, että sitä voisi syöttää vaikka jatkuvastikin, mutta kellä nyt on varaa jatkuvasti sitä ostella...

Iisa pääsi tässä eräs ilta leikkimään taas takapihallamme sekarotuisen Bella-koiran kanssa, josta olenkin jo kertonut (tuotu Venäjältä). Iisa oli taas tosi alistuvainen ja vikisikin jopa välillä, kun Bella yritti saada Iisaa leikkimään kovemmin. Välillä Iisa juoksi jalkoihini turvaan.

Tänään teimme taas sisällä tutut daminoudot, hyvin meni.

Tänään myös kävimme Santalahdessa Aidan, Inkan ja Ronjan kanssa. Kävimme ensin pitkän metsälenkin, minkä jälkeen otin vähän tokoa/perustottelevaisuutta, samoin teki Inka. Aida karkasi aluksi heti, mutta sen jälkeen se totteli tosi hyvin. Tuo alun karkaaminen oli kuitenkin todella ärsyttävää, koska se ihan selkeästi näytti mulle vain keskisormea ja toimi niin kuin sitä itse huvitti, eikä kuunnellut mitään käskyjä.  nimittäin oli tarkoitus ottaa paikalla istumista. Aida on laajentanut ennakoimistaan jopa sinne! Se siis on alkanut enemmän nouseskelemaan seisomaan ja odottaa luoksetuloksäkyä, tosin nyt se hiippaili ensin vähän matkaa huomaamattomasti perässäni ja kun käännyin, se ampaisi vain ohi. Voin kertoa, että kyllä vAtutti taas tuollainen käytös, varsinkin kun se ei ollenkaan totellut. Luulin, että tästä oltiin jo vihdoinkin pääsemässä...  no, sitten kun Aida kuitenkin meni vihdoin maahan, en antanut se tulla luokseni, vaan käskin sen maata siinä, itsestäni pikku matkan päässä. Se myöskin yritti nousta maasta ylös ja tulla luokseni, mutta meni maahan heti käskystäni. Kun se lopulta oli maannut vähän aikaa, kutsuin "tänne" ja kehuin. Sitten tein hihnassa seuraamista (ei tokoseuraamista), paikalla istumista yksin jne. Teimme vielä lopuksi paikalla istumista uudelleen Ronjan kanssa. Silloin meni hyvin, tosin Aida joskus ennakoi, ja nosti takamuksensa ylös, kun käänsin selkäni. Muuten se totteli niin hyvin taas, ei yrittänyt lähteä tms. Aida on kyllä koiraksi aika jakomielitautinen, jos niin voisi sanoa.  mutta tuohon ennakointiongelmaan. Pyrin tietysti aina palauttamaan Aidan paikalleen, jos se edistää. Jos se vain seisoo paikoillaan, olen matkankin päästä käskenyt sen istumaan - ja se istuu. Tällöin, jos otan luoksetulon, palkkaan vain silityksin ja rauhallisin kehuin. Mutta nyt en enää tee niin paljoa luoksetuloa tällaisessa koeliikkeen muodossa, vaan enemmänkin paikalla istumista, jotta tuo tapa poistuisi. Ja kun Aida odottaa kiltisti, eli istuu, palaan takaisin sen luokse vaikka heti, ja annan namipalkan. Huomenna taas treeniä eräälle luvassa. Aida edelleen merkkailee paljon, ja viime juoksujakin edelsi tällainen kurittomuusjakso. Tokihan se olisikin kaikki hauska laittaa (tulevien) juoksujen piikkiin.......