Törmäsimme tänään ulkona kultsu Veeraan ja Ronjaan, ei ollakaan nähty pitkään aikaan, mutta nytpä oli kivaa nähdä! (viimeksi Iisa oli vielä ihan vauva) olimme juuri lähdössä lenkille, joten menimme lenkille yhdessä. Koirat olivat tietenkin vapaina. Veera-vanhus kulkee uskollisesti ihmisten jaloissa, mutta Ronja ja Iisa juoksentelivat pitkin hankia. Aidan juoksuinen pää oli aivan hajujen lumoissa.  Se oli niin kertakaikkisen omassa maailmassaan, että oli oikein ihme. Välillä se kävi kurkistamassa, että minä olen paikalla, mutta muuten se ei piitannu vieraista koirista tuon taivaallista, vaan laukkasi nenänsä viemänä ties missä, nuuhki ja merkkaili (ja lähti aika kauaskin välillä).

Iisa leikki Ronjan kanssa kovasti, ihan niin kuin kotona Aidankin kanssa. Se oli oikein reipas.