Aamupäivätreenit Iisan kanssa: ensin sivulle tuloa, paikalla pysymistä ja luoksetuloa (ja huom. kaikki ilman namia, mikä vähän näkyikin liikkeiden suurpiirteisyytenä) ja sen jälkeen dami. Olin tosin jättänyt damikassin maahan, joten luoksetulossa Iisa toi mulle senkin samalla, niin kuin "hei unohtuiko jotain" .

Mutta siis, nyt on mennyt jo niin monta päivää suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä, että ihan pelottaa.  Koska nyt Iisa 1.nouti vauhdillla, 2.palautti, 3.ei vaihtanut damia mihinkään muuhun. Tietysti kerran pari yritti lähteä juoksentelemaan, mutta kuitenkin tuli takaisin yhdestä kutsusta (ja samaan aikaan kannustuksesta). Se matka jonka ulkona vieritin damia eteen päin oli tietysti aika lyhyt vielä, noin muutama metri. Ja 2 noutoa teimme, lopussa annoin Iisan vielä pitää damia ja silittelin, jolloin se pysyi lähelläni.

Tätä ennen kävin metsälenkillä molempien koirien kanssa (tietysti koirat vapaana niin kuin aina). Metsässä tapasimme uuden tuttavuuden, kultainennoutaja sekin, mutta urospuolinen nimeltä Arttu (4v). Aida tuppasi taas komentamaan haukkumalla kovasti, välillä kielsin ja välillä se lopettikin ainakin muutamaksi minuuttia. Arttu oli melko rauhallinen, mutta piti minun koirien tapaan kepeistä ja intoutui välillä kuitenkin juoksemaan Iisan ja Aidan kanssa.