Lähdimme klo 11 Helenan kanssa ajelemaan Purina-areenalle Helsinkiin. Olimme onneksi ajoissa liikkeellä, sillä sekä meno- että tulomatkalla eksyttiin kivasti Helsingin päässä... Iisan lahjoin ydinluulla, mutta tuli niin kiire lähteä, että en ehtinyt käyttää Aidaa kuin kotona pissalenkillä. No perillä ehdittiin vähän kävelläkin.

Tuomarina toimi Henri Luomala. Ensin oli hyppyrata. Se oli kiva rata. Saimme jopa tuloksenkin taas pitkästä aikaa, mikä oli oikein mukavaa. Ja vieläpä tulos 10 (ei edes yhtään yliaikaa), mikä on siis tähän asti parhain tulos. Siitäkin olisi jopa voinut jonkun toisen radalla tulla 5, jos tuomari ei olisi ollut niin tiukka. Aida nimittäin sai kaksi kieltovirhettä tuomarilta: ensimmäisen yhdeltä hypyltä, mikä oli erittäin tulkinnanvarainen. Toiset sanoivatkin, ettei se edes ollut kunnon kielto, vaan ei auttanut. Tämä tuomari ei katsonut esteen kohdalla pienintäkään hidastelua.  Toinen virhe, pussi oli sitten oikea kielto, niin kuin aina tähänkin asti... Kyllä Aida sen meni toisesta käskystä ja kannustin koko ajan samalla, mutta päätin, että otetaan tämä treeniohjelmaan. Täytyy alkaa treenata tätä joka kerta treeneissä, kun siihen aina tökätään.

Toinen agilityrata oli tosiaan vaikea. Siitä tuli hylky minun mokieni takia. Kuulemma minun olis pitänyt kääntyä aikaisemmin ja liikkua rohkeammin, ettei Aida olisi joutunut arpomaan estettä. Rata oli tosiaan oudon vaikea ykkösluokkaan ja siinä oli paljon koiran pyöritystä, mutta pisteet siitä, että minä muistin koko ajan koko radan. (ja tämän hylyn jälkeen meni ihan hyvin)

Kolmas agilityrata oli ihan kiva minusta myös, ei liian helppo eikä liian vaikeakaan. Taas tuli valitettavasti hylky, koska meillä alkoi toteutua taas sellainen tuttu periaate, että kun yksi asia menee pieleen, niin siitä se alamäki sitten alkaa... Ekaksi Aida nimittäin kääntyi puomilta ja tuli pois, kun minä yritin takaaleikkausta eli vaihtaa puolta.. jee. Sitten Aida aloitti pujottelun väärästä välistä. Taas voi katsoa peiliin. Olisi pitänyt ohjata Aidaa enemmän eikä vaan luottaa siihen, että se osaa hakea oikean välin itse. Mutta kun se on vähän vaikea tietää, milloin se osaa ja milloin ei, koska yleensä se osaa ja parilla ekallakin radalla meni hyvin kepit. Sitten se vielä jätti yhden hypyn välistä, että joutui korjata ja hyppäsi renkaan sivusta, että senkin joutui korjata. (15 vp = muistaakseni hylätty? ja yksi virhe on 5 vp, eli agissa arvostellaan aika rankalla kädellä) Eli tämä on sinänsä tuttua... Aikaisemminkin on mennyt niin, että kun yksi virhe tulee, niin siitä alkaa tulla helposti useampia. Mutta eipä tästä muuta taas opittu kuin se, että edelleen itse pitäisi liikkua enemmän ja rohkeammin ja olla enemmän ajoissa. Eka rata oli kuitenkin hyvä 10:stä huolimatta.

Lopuksi oli vielä hyvä käydä nauttimassa Hesburgerin antimista, nam. Kiitos Helenalle päivästä! Helena otti Aidasta paljon hyviä kuviakin, joita saamme joskus.

Ja ai niin, Iisa oli pärjännyt ilmeisesti hyvin ydinluunsa kanssa noin 12 tuntia. Ei ollut pissanutkaan sisälle. Iisalla on vielä vähän rajoitetut oleskelutilat sisällä yksin, mutta ehkä niistäkin voi jo alkaa pikku hiljaa luopumaan. Ja ehkä saa jo kohta matotkin lattiaan.

Ja vielä unohtui yksi juttu: Aidan tassu(t) kesti hyvin, ei haitannut kivituhkapohja eikä muukaan.