Tässä loppuviikosta oon taas vähän treenaillut noutoja Iisan kanssa, peräti 2 kertaa.  Mutta paikkapa oli nyt asteen haastavampi Iisalle, koska ei oltukaan enää puolimetriä kapealla polulla, vaan leveällä tiellä. Ensimmäisenä päivänä tein sen harjoituksen, että dami jää mun ja Iisan väliin ja Iisa juoksee luokseni ja ottaa damin. Jostain kumman syystä Iisa ei ottanut damia ollenkaan, vaan juoksi mun luokseni ja haki sitten damin. Tänään teimme taas samanlaisen ja annoin vielä kaksoiskäskyn "tänne" ja "dami" siinä damin kohdalla. Ja kyllä se nyt tajusi sen ottaa mukaansa. Ollaan tehty myös parit muistiharjoitukset. Palautukset menee tosi hyvin, samoin haut. Iisalla on hyvä vauhti, eikä se yritä lähteä juoksentelemaan muualle. Vieläkin silittelen ja kehun kovasti, etten vain nappaisi damia pois. Silti Iisa ei damia tuo käteeni eikä edes eteeni sillain tarjoamaan, vaan pyörii kovasti ympärilläni tai on minuun joka kylki tai selkä edellä. Annan sille vielä aina damin takaisin ja yritän saada sen katsomaan minuun päin damin kanssa.. Huomasi senkin, että tuo vauhdikkaampi pyöriminen selvästi lisääntyi nyt tiellä kun oli tilaa. Mutta pääasia, että Iisa tuo sen kuitenkin minulle vauhdikkaasti. Kun jokunen kuukausi sitten ei olisi vielä voinut uneksiakaan mistään tällaisesta.  Lisäksi yllätyin positiivisesti, että Iisa tajusi kerran korjata kanto-otettaan itse! Se nimittäin otti ensin kiinni naruista, mutta korjasi itse nouto-otteen. Myös sivulle tuloa on harjoiteltu ulkona, se menee kyllä ihan mainiosti ilman käsiapuja jos Iisa vaan malttaa keskittyä.

Tänään olimme vasta aika myöhään treenaamassa ja ulkoilemassa (eilis ilta ja yö meni vähän Inkan kanssa juhliessa ). Onneksi olin juuri ehtinyt lopettaa treenit, kun sattumalta tapasimme Ronja-kultsun (Cosmona's Milk N Honey) sekä suomenlapinkoira Konstan. Iisa leikki Ronjan kanssa tosi paljon, mutta Konsta oli siitä vähän pelottava, että piti ryömiä pitkin maata.

Aidan tassut näyttää jo ehkä vähän paremmilta..tai siis ainakaan ne ei ole pahentuneet eikä se niitä arastele enää (sekin oli silloin melko huomaamatonta, että välillä luulin vain kuvittelevani). Kuitenkin niissä vielä jotain on, mutta jos se nyt sientä on, niin oireiden pitäisi kuulemma hävitäkin vasta noin parin viikon päästä kokonaan (tai sitten lääkäriin). Että näillä näkymin voimme huomenna lähteä juoksemaan kolme rataa Helsinkiin!