Iisa (joka muuten täytti tänään juuri 9 kk) avasi eilen "näyttelyuransa" Laihialla ryhmänäyttelyn pentuluokassa. Lähdimme jo 8 aikoihin ajamaan, mikä oli ihan hyvä, koska serkkujeni sanoin "mitäpä olisi näyttelypäivä ilman jonkinlaista pientä säätöä..." Todellakin. Nimittäin jo kotipihassa Virroilla peruutin ensi töikseni lumipenkkaan, josta auton rengas piti ensin kaivaa. Kun saavuimme näyttelypaikalle, muistin, ettei ole käteistä rahaa, ja piti lähteä sitä hakemaan ja palata takaisin. Ja kun olimme näyttelypaikalla, minä unohdin vielä näyttelyhihnan ilmoittautumispisteen pöydälle, ja sitäkin etittiin ja kauan. Hyvä seko-minä.

No niin, mutta sitten itse näyttelyyn. Aluksi kun tultiin näyttelyhalliin, Iisaa vähän jänskätti ja oli vähän ihmeissään. Nopeasti se jännitys siitä kuitenkin haihtui. Taikasana on NAMIT.  Kun namit ottaa esille, niin Iisa unohtaa ihan kaiken muun ja on iloinen kuin mikä. Että eipä kestänyt kauaa jännitys.  

Kehässä Iisa käyttäytyi kuitenkin yllättävän hyvin! Juokseminen  nyt oli välillä vähän pomppimista tai laukkaamista, mutta välillä jopa ihan hyvää. Seisomiset meni tosi hyvin. Iisa jaksoi niin hyvin seistä ja heiluttaa häntääkin. Pidän siitä, että Iisa heiluttaa seisoessa häntäänsä ja näyttää tosi iloiselta. Tuomari ei kauheasti hipelöinyt koiria, mutta vähän kurkisti hampaita ja kokeili kyljistä. Siinäkin Iisa malttoi seistä, se oli oikein hyvä! Ajattelin, että Iisa hyppää tuomaria vasten tms.. Ja muutenkin olen todella iloinen, kun Iisa seisoi niin hyvin, vaikka edessä ja takana oli koiria.

Viidestä narttupennusta tulimme neljänsiksi, mutta arvostelu oli kyllä uskomattoman hyvä. (ks.alempaa)

Näyttelyssä kanssamme olivat myös serkkuni Kati ja Mari ja heidän amerikancockerinsa Debi ja Diza. Debistä (Frosty Kiss' As I Please) tuli BIS-4 veteraani!! Ja Dizasta (Frosty Kiss' Designed With Luv) tuli ROP-koira! Eipä ollut turha reissu heilläkään, paljon onnea!!!

Vielä tapasimme näyttelyssä Iisan velipojan Kajon (H. Aamunkajo). Oli todella mukavaa jutella Kajon omistajan Marjon kanssa. Sisarukset olisivatkin halunneet vähän mitellä toisiaan, mutta valitettavasti paikka ja olosuhteet siihen olivat vähän huonot. Kajosta tuli urosten kolmas pentu.

Ja sitten vielä lopuksi kotimatkalla poikkesimme Ilmajoelle Maria-kasvattajan luokse. Iisa leikki Seitan kanssa kovasti. (H. Auringonkukka). Oli kyllä todella mukavaa tavata, vaihtaa kuulumisia ja muutenkin nähdä sisarkoiria! Kiitos kovasti!  

Tuomari, Paavo Mattila, oli tätä mieltä Iisasta:

"Hyvärakenteinen. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja kaula, hyvin kehittynyt runko. Hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä karva. Liikkuu hyvin, kun malttaa. Miellyttävä luonne."

Iisasta ja Kajosta oli hiukan vaikeaa saada hyvää yhteiskuvaa. Sen verran vilkkaita tapauksia ovat. :D (edessä Iisa, takana Kajo)

Kati & Diza ROP!! JEE!