...oli tänään, sillä Masa ei ollut paikalla, mutta kehittelimme radan itse. Se sisälsi PUSSIN, ja pussia harjoittelimme myös alkulämmittelynä Aidan kanssa, niin kuin lupailin silloin viime kisojen jälkeen. Kun viime viikolla ei pakkasten takia ollut treenejä, niin nytkin oli _vähintään_ kylmä (-20, joka muuten tuntuu kylmältä, ainakin minulle, kun olen niin kylmäverinen).. Teimme radan kaksi kertaa läpi. Tuli kyllä treenattua tosi tarkasti ja monipuolisesti mielestäni tällä kertaa. Ekalla kierroksella juututtiin pariinkin paikkaan. Ensimmäinen paikka oli putki, joka lähti puomin vierestä oikealta puolelta, meni puomin alta ja sen perässä oli heti toinen putki, siis puomin vasemmalla puolella. Uskoin, että Aida kyllä menee putkeen, vaikka olisinkin itse "koonaan eri puolella" siis puomin toisella puolen ja Aida toisella. Ainahan se pyrkii menemään väärille esteille, ja usein nimenomaan putkelle, niin miksei se nyt osaisi, kun muita esteitäkään ei ole ihan tyrkyllä. Mutta eipäs se osannutkaan. Ekasta putkesta tultuaan se juoksi puomin alta luokseni monta kertaa, tai luuli käteni tarkoittavan, että pitää nousta puomille, ja yritti siihen nousta koko ajan. Kuitenkin se ihan itse tajusi lopulta, mitä piti tehdä, en edes mennyt näyttämään. Ja se oli hauskaa huomata!! Siis tosissaan, katsoa, kuinka koira tekee työtä, ja kuinka silläkin ihan kuin "sytyttää", että "aijaa, hienoa, näinhän se pitääkin tehdä".  Aida siis lukuisten ohjausyrityksen (puomin toiselta puolen) lopulta meni kohti toista putkea, eikä tullut luokseni, jolloin kovasti kehuin ja kannustin menemään. Siitä se sitten alkoikin mennä oikein yhä useammin, kunnes Aida meni koko pätkän oikein.

Toinen kohta oli sitten puomin jälkeen pöytä, jonka yli Aida hyppäsi/juoksi vaan monta kertaa. Sitäkin varmaan täytyisi vähän useammin treenailla.

Pussissa sen sijaan ei ollut mitään outoa Aidasta, vaan se muisti heti, mikä este se on. Ekalla kerralla menin vähän toiseen päähän raottamaan kangasta, mutta se kyllä tuntui muistavan tosi hyvin nyt, eikä tarvinnut tehdä sellaistakaan. Hyvähyvä! Sen sijaan ei niin hyvää oli, kun Aida meinasi taas muutaman kerran hyppiä renkaan sivusta (kun sellainenkin oli radalla). Jätin sen aina vaan siitä täysin huomiotta ja palkkasin vain oikeista suorituksista. Tosin tulimmekin renkaaseen nähden hieman vinossa, mutta silti.

Huomenna menemme hiihto"lomalle" Virroille (eli siis töitä luvassa). Iisankin koitos lähenee, apuva!  Jos mahdollista, niin se on vieläkin karvattomampi kuin kuvan oton aikoihin. Siitä lähtee ihan oikeasti sellaisia tukkoja, ja kyllä se on nyt Iisa, joka pitää mun koirista tällä hetkellä huolen siitä, että tulee imuroitua.