"All I can taste is this moment
And all I can breathe is your life
Cause sooner or later it's over
I just don't want to miss you tonight
And I don't want the world to see me
Cause I don't think that they'd understand" (niin ihana pätkä yhestä laulusta, sopi jotenkin niin hyvin tunnelmiin, niin oli pakko laittaa...)

Meillä oli tänään ne jatkotutkimukset eläinsairaala Aistissa Vantaalla. (www.aisti.info) Pohdin kyllä, että lähteäkö vai ei, kun Iisa alkoi mennä jo parempaan suuntaan, oli hitusen pirteämpi, mutta jalka ei vielä ollut ihan terässä. Kyllä minä sitten päätin lähteä, varmaan suurimmaksi syyksi, koska tää viikko on ollut niin uuvuttava, niin en jaksa vaan odotella ja katsella ja toivoa sivusta. Nyt saatiin diagnoosi. Toipuminen kestää hetken, mutta jaksaa taas, kun tietää, mikä on, mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä. Iisan tuore paino on muuten 20.7 kg. Neurologi (joka on Aistin perustajahenkilö) otti meidät vastaan ja tutkimushuoneessa tutki Iisan ja kerroin kaikki oireet yms. ja tapahtumat mitä on ollu. Hän huomasi, että vasemmassa takajalassa on vielä lieviä halvausoireita. Niinpä hän totesi, että kyseessä taitaa olla joku neurologian puolen vaiva. Hän laittoi koiran uneen ja päätti sitten ottaa röntgenkuvan ja jos tarvii, niin MRI eli magneettikuvan. Iisa jäi siis uneen Aistiin, ja meillä oli taas kolme tuntia luppoaikaa iskän kanssa. Kävimme Jumbossa ja ajelimme sitten reissun päätteeksi muuten vielä Korsosta ja Mikkolasta, siellä olen siis asunut 5 vuotta ennen Virroille muuttoa (ja tämä oli toinen kerta kun kävin salaa vanhaa taloamme vilkuilemassa ). Ostin muuten koirille molemmille eläinkaupasta poronkorvat ja kanankauloja, vähän hemmottelua. No niin, mutta asiaan takaisin.

Kun tulimme, eläinlääkäri näytti meille kaikki kuvat, selitti mikä on normaali ja mitä niissä näkyy, sekä epänormaalin. Röntgenkuva (otettu selästä ja rungosta) oli normaali, välilevyt, nikamat yms. olivat normaaleja. Magneettikuvassa näkyi muutos selkäytimessä lannerangan (lantion) kohdalla. Selkäytimessä on siis kaksi pääverisuonta, valtimo ja laskimo, ja näistä vasemmalla puolella päälaskimossa näkyi trombi eli suomeksi laskimotukos. Se näkyi kuvassa vaaleana täplänä suonen sisällä. Suni oli kuulemma tämän vuoksi vähän turvonnut aavistuksen ja työntänyt turvotuksen seurauksena selkäydintä vähän oikealle päin. Ja tämän "veritulpan" eli laskimotukoksen vuoksi hermosoluille ei kulje riittävästi happea, mistä johtuu halvausoireet. Ja mainittakoon, että neurologi totesi lievää heikkoutta myös oikeassa jalassa, sanoi, että jos pelkkä vasen jalka olisi pois pelistä (esim.murtumat) niin koira kyllä pysyisi pystyssä myös kolmellakin jalalla. (eli aluksihan Iisa ei pysynyt pystyssä) Ja koska ennen halvausoireita alkoi kuume ja apaattisuus ym. ja leukosyytit (valkosolut) olivat korkealla, niin hänen mielestään tämä on jonkun tuelhduksen aiheuttama komplikaatio. Tulehdus on siis saattanut muhia/olla lievä (minä en ole ennen ma:ta nähnyt mitään oireita, muuttumista ), eikä syytä vieläkään tiedä. Sanoi, että voi olla peräisin virtsateistä (yleisin), suusta, hengitysteistä, iholta, mistä vaan... siksi Iisasta otettiin virtsan bakteeriviljely, jonka vastaukset tulee vasta parin pv kuluessa. Mutta hoidoksi jatketaan samaa doksisykliinikuuria 2 tbl 2 kertaa vrk:ssa (eli 4 / vrk), mutta kuurista tuli nyt pidempi. Ja tärkeää on TÄYSLEPO, eli saan viedä hihnassa tarpeille ulos, mutten 3 viikkoon enempää. On se riski olemassa, että trombi irtoaa (eli kulkee sydämeen/keuhkoihin/aivoihin), mutta sen minkä voin tehdä, on, että en annan koiran riehua enkä liikkua 3 viikkoon. Minun täytyy kuitenkin jumppauttaa Iisaa sisällä, jotta takajalka alkaisi taas vahvistua. Fysioterapeutti kävi näyttämässä ja antamassa kirjallisia ohjeita. Siihen kuuluu mm.erilaisia painonsiirtoja, jalan koukistamista, joita täytyy tehdä noin 5 kertaa päivässä 3 viikon ajan. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää. Näillä keinoilla Iisan kuulemma pitäisi parantua täysin ennalleen 3-4 viikossa. Trombin pitäisi siis liueta itsekseen levolla ja ab-kuurilla. Mitään verenohennuslääkkeitä koirilla kun ei oikein kuulemma käytetä, sanoi ell. (sivuvaikutuksia) Jos jalka toimii hyvin 3 viikon päästä, pitäisi käydä näyttäytymässä/kotikäynnillä fysioterapeutille. Ja 4 viikolla voi alkaa jo liikuntaan totuttamisen vähitellen: ensin hihnassa, sitten yksin vapaana erilaisilla maastoilla vähän aikaa, sitten vasta kamujen kanssa vapaana. Mutta eläinlääkäri sanoi kyllä, että on hyvin optimistinen ja ennuste on hyvä. Eli tällaista. Laitan ton sanelun/diagnoosin (tai ainakin osan siitä) omalle pohjalleen, kun tämäkin taitaa olla jo aika pitkä. Mutta joo-o. Ei ole mun koirilla vakuutusta, mutta tämä taisi olla semmonen paukku, että sitä voisi nyt alkaa miettiä tosissaan.