Nyt aamupäivällä (kun vasta herättiin, heh) Iisalla oli lämpöä enää 38.4 eli normaalirajoissa jo liikutaan.  Silti voisi ehkä luulla, että on kuumetta, koska ulkoinen olemus näyttää kuitenkin vähän sairaalta. Yöllä Iisa alkoi yhdessä vaiheessa vinkumaan ja vinkui jonkun aikaa (ei ollut vessahätää, vaan se makasi pedillään). Menin sen viereen makaamaan... Jonkun ajan kuluttua vinkuminen rauhoittui. Jos sillä oli kipuja. Samoin nytkin, vaikka kuumetta ei pitäisi olla enää, se läähättää kovasti ja seisoskelee paikoillaan vaan (täällä sisällä). Ulkonakaan kun päästin taas kokeilumielessä pihalla vapaaksi, se ei lähtenyt liikkumaan oikeastaan yhtään mihinkään, seisoskeli paikoillaan ja käveli sitten perässäni. Niin, niin kummallista. Se ei kuitenkaan arista mitään paikkaa, ja kuumekin on laskenut (mutta jalka tosin ehkä näyttää vielä vähän oudolta), mutta olo vaikuttaa silti tukalalta.  Tosi outoa. Nyt minä melkein taas veikkaisin jotain juoksuja, jos ei tätä aiempaa sairaushistoriaa olisi.. Ja kun pyydän sitä namin kanssa menemään maahan tai istumaan (siis maahanmenosta on melkein tullut yksi sen lempiliike), se ei ikään kuin oikein haluaisi mennä, ja menee ehkä viidennestä käskystä maahan kuin hidastetussa elokuvassa. Sekin oli vain kokeilu, mutta enpä taida enää suotta kokeilla, jos se tuottaa oikeasti kipua.

Kuitenkin, jotain tervehtymisen merkkejä on tämän kuumeen alenemisen (??) myötä kuitenkin: Iisa alkoi tänä aamuna oma-aloitteisesti pureskeleen sitä vanhaa lehmännilkkaa, joka on ajelehtinut lattialla jo tiistaista asti. Ja tänä aamuna Iisa myös tarttui hampaillaan Aidan kaulanahasta ekaa kertaa sitten maanantain.