Tosiaan hiihtoloma on kulunut aikalailla töiden merkeissä. Tänään vielä iltavuoroon ja huomenna aamuun. Sunnuntaina täytyykin sitten ajella jo taas Kotkaan päin... Lisäksi eilinen vapaapäivä kului sairastellessa, joten silloinkaan ei jaksanut kuin käydä pikaisesti ulkona kääntymässä (kova yskä vielä tallella).

Alkuviikosta tein variksensiipidamilla molemmille koirille helpot treenit. Iisalle oli häiriökoirana Aida puussa kiinni. Päätin ottaa riskin ja katsoa mitä tapahtuu..

Aida tietysti oli tosi innoissaan, kun sekin pääsi välillä noutamaan ja meni hyvin. Miksi ihmeessä se ei voi kantaa yhtä mielissään variksia, kun variksen siivetkin menee ihan hyvin??? Iisa ei kovin maltillisesti seuraillut puussa kiinni, mutta hyvää sillekin tekee välillä vähän katsoa (tosin kyllä Aidakin haukahteli odotellessa).

Sinänsä meni ihan hyvin, sillä Iisa ei häiriintynyt Aidasta (!!!). Joskus aikaisemmin jo pelkässä metsässä olossa oli tarpeeksi häriötä, mutta nyt oli vielä Aidakin mukana, jes. Täytyypä jatkaa Aidan pitämistä mukana, niin ehkä homma hoituu jo keväällä sitten jopa koirakoulussakin.  Ensimmäinen muistiharjoitus meni siis kyllä hyvin. Toisessa oli kuitenkin vähän pientä säätämistäkin mukana. Nimittäin variksensiivet irtosivat damista ja tippuilivat matkalle. Sitten Iisa ei tiennyt, minkä toisi, lopulta otti damin ja niin monta siipeä kuin suuhun mahtui. Eli vähän piloille meni tämä. Iisalla kun on se taipumus, ettei se damin kanssa tule suoraan eteeni tai katso silmiini, vaan vähän sillain kietelee ja kaartelee. Saimme vinkin viime lauantaina Marialta, jota voisin kokeilla. Minä voisin kuulemma pitää Iisaa tiukasti/tukevasti kyljistä kiinni ja rapsutella, että Iisa olisi minuun päin (en siis kuitenkaan havittelisi damia, vaan annan sen pidellä sitä rauhassa). Iisa ei kyllä vaikuttanut tästä kovinkaan innostuneelta ekalla kerralla. Kyllä se muhunkin päin katsoi ainakin jonkun aikaa, mutta näytti kyllä vähän epämukavalta siitä ja lopuksi se jo sylkikin damin, eikä enää välittänyt siitä. Sen jälkeen en ole tosiaan treenannut dameilla, mutta sisällä kun Iisa kanniskelee ihmisten tavaroita, olen voinut yhtä lailla tuota treenailla.

Sisällä se ehkä vähän helpommin sujuu. Se tuntuu nyt jo "alistuneen kohtaloonsa", eikä näytä enää yhtä tyrmistyneeltä.  en usko, että sen noutointoa saa kovin helposti pilattua. Ehkä yhdessä treenissä kylläkin, mutta ei oikeasti.

Tänään tein ulkona sivulle tuloa ja maahan menoa. Ei Iisassa mitään "murrosiän" merkkejä ole pahemmin (vielä) näkynyt, mutta kyllä sekin tuntuu välillä katsovan, tarkoitanko oikeasti, mitä sanon. Tänäänkin se katsoi ja pitkään, vaikka sanoin jonkun käskynkin pariinkin kertaan. En kyllä tiedä, ymmärtääkö kukaan näistä sepustuksista yhtään mitään, mutta tällaista tänään..