Menimme tänään Eijan ja Tinon kanssa agilityyn. Olimmekin sitten ainoat, koska kumpikaan meistä ei ollut lukenut sähköpostia ennen lähtöä, jossa oli ilmoitettu, ettei treenejä ole.  No, ei se mitään, treenaaminen ei ole koskaan turhaa.  Varsinkaan nämä treenit, koska Aida oli niin hyvä! Teinkin kyllä todella lyhyitä ja helppoja juttuja, mutta ajattelin, että välillä olisi ihan hyvä vähän muistella, kuinka yksittäisiä esteitä tehdään, etenkin niitä, joista saamme aina kisoissa virhepisteitä. Joten teemana oli huolellisuus. Ne vaikeimmat esteet, joita teimme, olivat keinu, rengas ja pussi. Niihin oli paneutuminen, ja ne kaikki meni tosi hyvin ja huolellisesti etenkin, niin kuin halusinkin. Tein myös kahden vierekkäisen hypyn avulla takaakiertoa, välistä vetämistä ja (onkohan se nyt nimeltään) jaakotusta...? Lisäksi tein yksinkertaista kolme suoraa hyppyä ja kepit, mutta siinäkin teema oli kepit. Kerran Aida oikoikin yhden välin, mutta en huomioinut mitenkään, teimme kepit perään vain uudestaan ja silloin jo tuli palkkaa. Ja huolellisuuden nimissä yritin myös paneutua tähän lähtötilanteeseen. Joskus harkoissa käyn palkkaamassa, jos Aida pysyy ja odottaa lähdössä, koska sillä on kovasti tullut tätä ennakointi taipumusta, että se meinaa lähteä hiippailemaan. Aina kuitenkaan en saisi palkata, koska kisoissakaan ei voi palkata, mutta tänään päätin taas paneutua paremmin tähänkin probleemaan, kun ei ollut muita odottelemassa vuoroaan. Kovasti Aida yritti tänäänkin lähteä etukäteen, mutta päätin, etten hyväksy yhtään ennakointia. Jos takapuoli nousi ylös, istutin sen kaukaa maahan. Jos se eteni parikin askelta paikaltaan, kävin palauttamassa sen. Ja kävin palkkaamassa, kun se sitten pysyi. Aida kyllä vaikuttaa ihan väsyneeltä nyt kotona, vaikkei ohjelmassa ollutkaan mitään vaikeaa. Ihan hyvä mielestäni välillä ottaa teemaksi kuitenkin myös huolellisuus.

Iisakin alkaa parantua... Arvatkaa oliko eilen ihanaa nähdä, kun ensimmäistä kertaa 1,5 viikkoon se otti lelun ja alkoi pureskella sitä ja leikkiä sillä!! Se myös on Aidan kanssa täällä sisällä vähän (rauhallisesti) leikkinyt. Tietysti jalka ei vielä ole ihan normaali, mutta fysioterapiaa jatketaan... Olen tehnyt harjoituksia tietysti pääasiassa vasenta takajalkaa ajatellen, enkä ihan niin paljoa oikealla. Välillä kuitenkin yritän muistaa sitäkin harjoituttaa, koska neurologin mielestähän Iisalla oli oikeakin takajalka hiukan heikohko. Esim. Iisan maatessa kyljellä takajalalla pitäisi tehdä ojennusta ja koukistusta ja vetää takajalka taakse samalla varpaan välistä nipistäen (jolloin koukistusrefleksi aktivoituu). Tässä harjoituksessa siis minun on selvästi paljon vaikeampi ojentaa oikeaa takajalkaa (terveempää), koska siinä ilmeisesti pelaa koukistusrefleksi niin hyvin ja Iisa laittaa vastaan ja yrittää koukistaa. Kun taas vasenta on paljon helpompi treenailla, mutta siksi sitä juuri täytyykin harjoituttaa...