Tänään menimme Aidan kanssa siis agilitykisoihin Kouvolaan Helenan ja karjis Tykin kanssa. Jäi vähän ristiriitaiset tunteet kisoista, kun olisi niin voinut tulla jotain muutakin taas kuin 2 x hyl. Aidasta minulla ei ole nyt oikestaan MITÄÄN pahaa sanottavaa.  Se toimi tosi hyvin ja kuunteli hyvin tänään, oli ilo kisata sen kanssa. Toki yksi huolimattomuusvirhe agilityradalla oli sen, mutta minä olisin vielä voinut estää meitä saamasta hyllyn. No, kerron siitä aivan kohta. Tuomarina oli Allan Mattsson. Minä pidin hänestä, oli mukavan huumorintajuinen, iloinen ja reilu kaveri (ei mikään turhasta nipottaja).

Hyppyrata sisälsi pari "pyörityskohtaa", mutta yllätykseksi ne menivätkin ihan nappiin meillä. Alku meni sen sijaan piloille. Onneksi Helena oli näkemässä mitä tapahtui, koska eihän mulla itse ollut mitään käsitystä, kun useinkaan ei itse tiedä yhtään, mitä radalla on tullut tehtyä. Alussa oli hyppy ja toinen hyppy viistossa oikealla sekä putki, joka oli ekan hypyn kanssa melko samassa linjassa. Minä kuulemma itse en ollut saattanut Aidaa tarpeeksi hypylle, vaan käänsin liian aikaisin vasemmalle, jolloin A meni putken suulle. Aida kuitenkin kuunteli ja tuli pois, mutta hylky tuli jo suulla käymisestä. Lisäksi kuulemma tein vielä jonkun epämäärisen käsiliikkeen taakse päin, joka vielä vahvisti Aidan putkelle menoa. Eli Aidahan teki juuri niinkuin minä ohjasin. Loppurata meni kyllä hyvin, jopa se hyppypyörittely keskellä. Aida esim. osasi sylikäännöksen. Aida kuitenkin kepeillä aloitti yhden välin liian aikaisin, pysähdyttiin korjaamaan tämä, kun ei ollut enää mitään menetettävää. Vielä mainittakoon, että radalla oleva pussi ei tuottanut hakaluuksia, eli sekin vähäinen pussitreeni on auttanut! Myöskin renkaan hyppäämiseen A keskittyi hyvin, kun sanoin korostetusti RRRrengas.

Sain kuitenkin ottaa virheistäni oppia, koska agilityradan alku oli ihan sama, edellisen radan putken tilalla oli vain A-este. Nyt meni kuitenkin hyvin. Koko rata meni mainiosti ja viimeiset kolme estettä olivat kepit ja 2 hyppyä. Muistan ennen keppejä ajatelleeni, että "woou, nyt se eka nolla tulee!!". Huusin vielä "kepitkepit", jotta A keskittyisi aloitukseen. Ja aloitus menikin hyvin, jossain vaiheessa keskellä aida vaan sekosi selvästi laskuissaan ja jätti yhden välin pujottelematta. Ja ei sekään mitään, olisi se 5 ollut huomattavasti kivemman näköinen kuin HYL. Saimme hyl, koska minä en pysähtynyt korjaamaan virhettä/tekemään keppejä uudestaan, vaan jatkoimme hypyille. Voitteko kuvitella! Nyt täytyy kehdata tunnustaa, että minä en ole ennen edes tiennyt tällaista asiaa, enkä kuullutkaan edes treeneissä tai missään moisesta. Luulin, että se on se 5 korjaa sen tai ei. Mutta tulikin hyl, koska emme korjanneet tätä virhettä. Pyh sanon minä. Tekee kyllä mieli vähäsen hakata päätä seinään. Mutta ei auta, en tiennyt, ja nytpä opin taas jotain uutta, joten samaa virhettä ei tarvi enää tehdä uudestaan. Muuten tämä agilityrata oli oikein kiva, ei liian vaikea/tekninen, muttei mikään pelkkä läpijuoksukaan. 

Helena sanoi, että ei meillä kestä enää kauaa, ennen kuin me ne 3 nollaa kokoamme. No, en nyt olisi aivan varma tuosta, mutta kyllä tämä lisätoivoa kuitenkin toi. Ja onhan se hyvä treenata vähän vaikeammilla radoilla kai. Vaikka olen kylläkin yllättynyt siitä, miten lähiaikoina käymäni ykkösluokan radat ovat olleet kovin teknisiä ja vaikeahkoja. Ja muuten 2 luokalla oli lähestulkoon samanlainen heidän agilityratansa kun meillä! Vain parin esteen paikkaa tai suuntaa oli muutettu. Jäimme siis vielä seuraamaan 2 luokan ratoja.

Iisa oli ollut kiltisti kotona ja saanut Kongin sisällön kokonaan syödyksi, jonka tein eilen illalla. Huomenna koirat lähtee hoitoon.. Voi eiii, yyh, mitenköhän pärjään taas ilman niitä.