Tänään oli meidän agilitytreenit. Aida oli muuten ihan ok tuulella, tosin sitä tuntui kiinnostavan jotku ihme hajut kentällä. Se ei yrittänyt mitään hepuleja, vaan kun piti toistaa joku kohta/korjata, Aida saattoikin laittaa nenänsä maahan ja yrittää lähteä kuljeksimaan hajujen perässä. Sillä oli kuitenkin ihan hyvä vauhti (muistaakseni ), mutta tuntui kuin se olisi ajatellut välillä vähän muutakin kuin agilityä. Plus Aidalla tuntui olevan kiire koko ajan johonkin. Kepeillä se yritti aina oikaista jonkin väin jostain tai mennä oikealta puolelta sisälle. On tainnut jäädä tämä nyt vähän päälle, kun Kouvolan kisoissa en tajunnut sitä virhettä korjata.  mutta nyt korjattiin joka ikinen virhe, rata ei jatkunut ennen kuin kaikki 12 keppiä oli täydellisen oikein suoritettu. Lopussa kun teimme vielä keppejä pari kertaa erillisenä esteenä, ei se enää oikonut. Kyllähän Aida tietää, että ne on suoritettava.

Oli muuten hyvä, kun Helena sanoi, että Aida on aika jännä persoona. Toisaalta niin iloinen, mutta toisaalta hirveä tosikko. Mutta sehän on ihan totta. Aida vetää herneet niin helposti nenäänsä, kuvittelee olevansa kovinkin ylpeä ja arvokas koiraneiti, mutta toisaalta samalla niin äärettömän vallaton, leikkisä ja "lapsellinen". Nauraa varmaan omille jutuilleen.

No, se siitä.. Iisa pääsi taas eilen aamupäivällä vapaaksi 5 min. Tänään teimme ihan hihnakävelyn (10 min), umpimetsässä osan aikaa. Tänään Iisalla näkyi taas ainakin minun silmääni jotain pientä epäpuhtautta takapään kävelyssä, ja hassua, että nimenomaan oikeassa takajalassa nyt! Ihan kuin se olisi välillä astunut sillä jotenkin "vinoon", se ei jotenkin näyttänyt ihan suoralta. Ja metsässä Iisan haistellessa kauan jotain, nykäisin vähän hihnasta ja Iisa kaatui/horjahti. En tiedä, johtuuko nämä heikosta lihaskunnosta/takapäästä vaiko vielä sairaudesta? No, kerroin tänään kuitenkin kuulumisia taas fyssarille s-postilla. Katsotaan, mitä hän sanoo ja onko vielä jotain vinkkejä lihaskunnon kehittämiseen, liikkumiseen ja takapään tilanteeseen yleensä.