Minua kyllä pelotti kauheasti aloittaa taas treenaus Iisan kanssa (siis lähinnä nou), koska olimme jo löytämässä loppukesästä niin hyvää säveltä (kiitos sen yhden kouluttajan siellä GR-leirillä, joka avasi minun mieleni. :D Sai minut mm.tajuamaan, että koirani ei ole täysin vietitön epänoutaja, vaan minä olen ollut liian paineistava.).. Pelotti, että meillä on tas kasa ongelmia ja pitää aloittaa alusta. Pari ekaa päivää vaan ulkoiltiin yhdessä ja tehtiin jotain pieniä juttuja, kuten sivulle tuloa yms. mutta sitten päätin ryhtyä tositoimiin ja ajattelin, että ainakin parempi päästä sitten niiden ongelmienkin kimppuun ja käsiksi heti ajoissa...

Mutta onneksi niin ei ole ainakaan VIELÄ käynyt! Olen nimittäin tehnyt damitreenit Iisan kanssa eilen ja tänään ja ainakin vielä on hyvin mennyt. :) Eilen teimme 2 ihan helppoa muistiharjoitusta metsässä. Tänään yritin jo vähän vaikeuttaa harjoituksia. Veimme 2 damia kerralla, eri suuntiin. Ensin lähetin viimeisimmäksi viedylle. Hyvin meni, Iisa haki tosi vauhdilla ja palautti suoraan ja hyvin, eikä temppuillu mitään...Ei edes vaikka on juoksu! :D Vauhtia oli tosi paljon. Tein vielä kolmannen kerran yhden muistin. Vietiin dami samaan paikkaan, mutta nyt vaan lähetin Iisan kauempaa metsäpolulta. Lisäksi piilotin maastonvihreän damin lumisten varpumättäiden väliin että Iisa joutuisi enemmän käyttää nenäänsä. Lähetin Iisan, hyvin lähti vauhdilla. En ihan nähnyt paikkaan, jossa dami oli. Ilmeisesti Iisa vähän joutui etsimään sitä, mutta sieltä se laukkasi pian dami suussa minua kohti. Jees! :) Olipas hyvä aloitus. Nyt vaan treenejä suunnittelemaan. Se hyvä puoli tässä vähälumisuudessa on, että pääsee vielä metsään treenaamaan! Kyllä täällä Virroilla kuitenkin lunta on niin, että maa on ihan oikeasti valkoinen.

Aida on toipunut leikkauksestaan hyvin. Se on varmaan omasta mielestään jo ihan terve, eikä voi ymmärtää miksei saa juosta vapaana tai miksi pitää pitää outoa muovitötteröä päässä. Ekana iltana Aida oli ihan selvästi kipeä, sen näki liikkumisesta ja ilmeestä sekä vaisusta käytöksestä. Eka yö meni vähän huonosti, Aida ei osannut ollenkaan maata tötterönsä kanssa vaan seisoi ja vinkui suunnilleen koko yön. Seuraava päivä meni jo hyvin. Kyllä se varmaan alkaa olla jo tötteröönkin tottunut, tosin välillä unohtaa sen niin, että törmäilee seiniin. Kipuja aidalla ei tuntunut olevan kuin siklloin ihan ekana iltana, mutta vielä on päiväksi Rimadyliä.