Käytiinpä koirien kanssa lenkillä ennen paukuttelun alkamista, koska en halua turhaan altistaa niitä räiskyville raketeille. Vaikka hyvinhän nuo niihin suhtautuvat. Sisällä nukkuvat nytkin ihan rauhallisesti, ja kauempaakin kuului Iisan treenien aikana pamauksia pari. Iisan kanssa teinkin sellaisen treenilenkin, jonka varrella harjoittelimme markkeerauksia.

Ensin pysähdyimme yhteen paikkaan, joka oli kaistale ikäänkuin metsäistä hakkuu aukeata. Avustajani heitti damia pienen matkan päässä "varvikkoon".. Olen lukenut, että koiran on ainkin alkuun helpompi löytää dami joltain ns. rajatulta alueelta. Minusta harjoitus oli juuri sopivan helppo ja sopivan vaikea samalla kertaa. Suurimmaksi osaksi Iisa näki damin ja toi sen aika suoraviivaisesti. Välillä se osasi alkaa käyttämään nenäänsä löytääkseen damin. Pari kertaa Iisa jäi katsomaan minua ja "kyselemään neuvoa" mutta en tehnyt mitään vaan päätin odottaa, että Iisa edes laittaa kuononsa maahan. Onneksi se ei jättänyt aluetta vaan alkoi vielä etsimään, jolloin avustajani kerran heitti toisen damin alueelle ja toisella keralla kävi vähän potkaisemassa damia ja näyttämässä. Jatkoimme lenkkiä Iisa hihnassa. Pysähdyin taas vähän matkan kuluttua tisessa metsässä ja teimme 2 markkeerausta, jotka menivät ihan hyvin.

Kokonaisuudessaan meni ihan ok ottaen huomioon, että Iisa ei ole varmaan ollenkan vielä sisäistänyt tätä juttua. Kyllähän se oli iloinen koko ajan, mutta luulenpa, että kun saa taas lisää itseluottamusta ja varmuutta tähänkin hommaan, niin samalla tulee myös se kipinä. Niinhän se oli näiden muistiharjoitusten ja eteenmenojenkin kanssa. Nykyään kun lähetän Iisaa eteen, tuntuu kuin ihan eri koiran kanssa treenaisi kun vielä joskus kesällä.

Parista blogista olen saanut niin paljon hyötyä ja neuvoja, kiitos niiden kirjoittajille!! Toinen on Santun ja Helin labbikset, joka on itse asiassa tuttujen ihmisten käsialaa ja toinen on netisä sattumalta löytämäni www.nome.vuodatus.net