Keli on aivan yhtä huono kuin eilenkin, mutta tänään sentään saimme onneksi lenkkiseuraa ja se jos mikä oli mukavaa. Kaksi tuntia vierähti ulkoillessa ja jutellessa tietysti pääasiassa koirista. Vettä ja räntää tuli niskaan koko ajan. Kyllä nyt ovat koiratkin naatteja. Olimme siis sopineet menevämme lenkille vanhojen tuttujen, Maaritin sekä kultsunarttujen Veeran ja Ronjan, kanssa. Törmäsimme kuitenkin myös kesken lenkin erääseen naiseen, jolla oli 6 kk ikäinen kultsunartun pentu nimeltä Nelli ja hekin kulkivat jonkin matkaa kanssamme. Nelli oli siis aivan ihana. Olen niin varma, että Nelli oli joku käyttölinjainen, koska se oli siro, pienehkö, tumman kullan värinen, mutta äärettömän SÖPÖ. Ja tosi reipas. Mutta reippaita olivat kyllä kaikki muutkin. Aida jatkoi samaan malliin välillä muita pelmuuttaen ja pääasiassa omia polkujaan juosten (välillä liian kaukanakin), Iisa leikki sekä Ronjan että Nellin kanssa. Ja Veera vanhana rouvana kulki uskollisesti perässä.

Kuljimme yhden pellon laitaa, ja Ronja sattui sitten kaivamaan jonkun hiiren piilon esille, jonka hiirikoira Iisa sitten "metsästi". Yritin kyllä ensin sanomalla kiitos (kun Iisa tuli luokseni aarre suussa), mutta se oli jo niin nielaisemassa sitä, että mun oli vain pakko kirjaimellisesti kaivaa se sen suusta. Yök. Ei saanut Iisa hiiripaistia.

Lauantaina mennään taas Maaritin ja kultsujen kanssa sillä kertaa aamulenkille.