Tänään siis menimme agilitytreeneihin kaksin Aidan kanssa PIITKÄN tauon jälkeen uudessa sisähallissa. Menimme siis kävellen ja vähän jännitin, että mitenkä Aida ja minä jaksamme, mutta ihan jees. Tästä ei voi olla suunta kuin ylös päin. Totta kai Aidalla oli vähän kunto huonontunut, niin minullakin oli. Ja mitä muuta voisi odottaa 4.5 kk:n tauon, 5 kg lihomisen ja laparatomiassa tehdyn leikkauksen jälkeen...? Kannatti kuitenkin mennä treeneihin, olen moneen asiaan tyytyväinen ja paljon taas opittiin! Kun Aida nyt ensinnäkin saa edes 3-4 kiloa pois, niin kyllä se juoksu- ja hyppykunto jo pelkästään sillä nousee varmasti. Aidan ruoan määrästä en oikein voi vähentää (5 dl/pvä eli 2.5 dl per ateria), mutta yritän kyllä kovasti harrastaa kuntoliikuntaa sen kanssa, koska se on kuitenkin terve ja on tottunut liikkumaan paljon. Hups, taisi lipsahtaa hieman ohi aiheen. Eli takaisin agilityyn. Olen ihan supertyytyväinen ensinnäkin Aidaan, koska se yritti ja työskenteli tosi urheasti ja sitkeästi vaikka lopussa alkoi jo väsymys painaa. Aluksi muistelin muutamia yksittäisiä esteitä sen kanssa, jotka kaikki meni hyvin (kuten kepit, pussi, keinu, puomi jne..). Viimeksi harrastimme agilityä elokuussa, jolloin kisoissa Aida alkoi epäröidä keinulla. Nyt meni hyvin, paitsi aivan viimeisellä radallamme Aida alkoi taas epäröidä eikä meinannut liikkua keinulla mihinkään (seisoi vain). Masa sanoi, että tönäse keinua vähän alas. Kun annoin vauhtia Aidalle, niin hyvin meni, sitten Aida tuli. Tosin epäilen, että tässä oli syynä jo psyykkinen ja fyysinen väsymys ihan varmasti! Tällä kertaa osanotto treeneissämme oli pieni, meidän lisäkis vain bordercollie Alma ja sileäkarvainennoutaja Luka, joten ehdimme tehdä 2 eri rataa, molemmat kaksi kertaa eli yhteensä 4 rataa. Aida oli todella mainio, kyllä voin sanoa että se teki parhaansa. Tietysti meille kävi aina välillä jotain pikku virheitäkin, joita piti tehdä uusiksi ja kerran yhtä kohtaa jopa jauhaa (johtui minusta). Aidahan siis teki koko ajan ihan niin kuin ohjattiin. Lensinpä itse vielä peruuttaessani jostain syystä hienosti takamuksilleni, joten on vähän hellänä alaselkä! Ai niin, se vielä tuli mieleen, että kepeillä oli useammankin kerran epätarkkuutta, esim. sisäänmenossa. Välillä Aida yritti ängetä vasta toisesta välistä. Nämä kohdat kyllä tehtiin aina uusiksi eikä palkkaa tullut väärin tehdyistä kepeistä.

Mutta nyt liikutaan taas oikein aktiivisesti viikko ja ensi viikolla sitten uusiksi!