Onpas tämä viikonloppu ollut koira- ja kaveritäytteinen! Ja blogiinkin on ollut kirjoitettavaa joka päivä! Täksi päiväksi olimme sopineet tapaamisen Helenan ja karjispoikien Tykin (Cattlepark's Cannonball) & Sinkon (Cattlepark's Simply Smokin') kanssa. Sinko on uusi nuori poju, 7 kk. Ja myöskin kovin ihana hänkin! No, Helena tuli hakemaan meidät autolla ja ajoimme Räskiin. Teimme parin tunnin lenkin metsässä, pellolla ja hiekkamontuilla. Siellä varsinkin oli hyvä juoksuttaa koiria ja itse asiassa ne juoksivat ihan itsekin välillä ylös ja välillä alas. Iisa leikki Sinkon kanssa varsinkin alussa paljon, mutta loppuajasta, jolloin Sinko olisi jaksanut vielä, ei Iisa ollut kiinnostunut. Myös Tykki yritti "iskeä" Iisaa, mutta Iisa ei oikein lämmennyt. Iisa oli kuitenkin oikein reipas, ei alistunut, vaan haukkui tai ärähti takaisin jos pikkupaimenet yrittivät liikaa. Aida oli kuten ennenkin, juoksenteli itsekseen ja sanoi tarvittaessa, että kuka on pomo. Helenalla oli myös kamera matkassa, eli joskus saamme toivottavasti kuvia! Kiitos mukavasta lenkkiseurasta! Illalla kävin vielä hihnalenkit erikseen koirien kanssa, Aidan kanssa vähän pidemmän, koska on meneillään Aidan laihdutus-projekti.

Lyhyellä iltalenkillä Iisan kanssa treenailin vähän tokoa. On se aika mainio, ei voi muuta sanoa. Okei, Iisa ei osaa puoliakaan edes mistään alokasluokan liikkeistä, mutta sen mitä se osaa, se osaa tosi hyvin ja on aivan mieletön! Mieletön siksi, että Iisasta toko on oikeasti todella kivaa. Aidallakin on nyt (hehhe, kovan työn tulos) 2 ykköstä tokosta alo-luokasta, mutta toko ei ole ollut koskaan sen lempparilaji. Mutta Iisasta näkee, että sillä on "kipinää" paljon enemmän tässä mukana. Se ehkä johtuu siitäkin, että Iisa on erittäin taistelutahtoinen ja vetää leluja kunnolla, ja sille se on palkka ihan yhtä lailla kuin nami - toisin kuin Aidalle vain nami on oikea palkka...Aidan mielestä jopa leikkimisestä pitäisi saada palkka... Ja muutenkin Iisa on todella ahne, eli ei ole palkkausongelmia. Myönnetään, että minulla ei ole niin suurta henkilökohtaista motivaatiota tokon treenaamiseen kuin esim. agilityn tai nomen tai muiden ns.metsälajien. Olen itse kaikkea muuta kuin pilkunviilaaja. Mutta kyllä minä tokosta tykkään, ja sitä pitää ehdottomasti ruveta treenaamaan Iisan kanssa enemmän. Mutta tämän illan treeneistä:

Paikallamakuu: 30 sekuntia mielessäni laskettuna. Eli ei lähelläkään mitään alokasluokan osaamista. Mutta kuten sanottu, etenen mieluummin vähän varovasti tässä liikkeessä.

Seuraaminen: Sekin on jännä, että Aidan kanssa seuraamisen opetteluun on uhrattu todella paljon ja välillä jopa aloitettu liikkeen opettelu kokonaan alusta, mutta siltikään Aidaa ei kiinnosta seuraaminen oikeastaan yhtään...Siis kyllähän se seurata osaa, mutta ns. tokoseuraamisessa emme ole ikinä saaneet 8:aa korkeampaa arvosanaa, emmekä varmaan koskaan saakaan! Sen sijaan Iisan seuraamiseen en ole panostanut lähellekään niin paljoa, ja silti se tekee jo tässä vaiheessa paljon kauniimman näköistä seuraamista! Toki matka on vielä lyhyt 2-3 metriä ja suoraan (ei osaa käännöksiä), mutta Iisa (kopkop!!) ainakin VIELÄ pitää minuun tosi kivaa kontaktia ja olen jo jättänyt namin pois kädestä. Sitten kun opettelemme käännöksiä, otan namin taas käteen, jotta käännöksistä tulee tiiviitä. Nyt olen myös alkanut sanoa aina "sivu" pysähdyttyäni, että Iisa tajuaa istua.

Luoksetulo: Joudun sanomaan vielä "sivu"-käskyn kun Iisa on melkein edessäni, jotta se menee sivulle, mutta ei varmaan tarvi enää kauaa sanoa...Tässä liikkeessä annoin palkaksi vetoleikkiä lelulla (okei, mun hanskallani) ja kelpasi vallan mainiosti.

Okei, ei Iisa sitten muuta osaakaan. No osaa se toki mennä maahan ja tulla sivulle. Sen sivulletulokin on mielestäni tosi upeaa, ehkä joskus vähän liian riehakastakin. Sillä on lähes aina tosi hyvä asento/paikka ja yleensä se tulee sivulle ihan automaattisesti ja tarjoaa sitä sivulletuloa, toisin kuin Aida jolta sen saa pyytää...(ja joutuu odottamaan ja vaatimaan että neiti korjaa oikean asennon.)

Kyllä minä vielä luulen, että tokoilusta Iisan kanssa tulee tosi mahtavaa! Okei, se on pehmo-koira, mikä on kenties se heikkous, mutta toisaalta se on myös vahvuus, sillä onhan Iisa kovin motivoitunut kaikkeen, innokas, taistelutahtoinen, riistaviettinen, nopea, kuuliainen ja nöyrä koira.