Oliko siis uhkarohkeata treenata tänään, kun on ollut perinteisen epäonninen päivä (ja huono yö)? Rehellisesti, tästä päivästä ei löytynyt niitä kivoja asioita kovinkaan montaa, mutta ehkä kivoin oli Aidan tokotreenit (itsenäiset), jotka ei siis menneet mitenkään huonosti. Sen sijaan Iisan treenit ei menneet ihan hirveän hyvin, mutta ei huonostikaan. Ihan ok. (siis nou)

Ekaksi Iisasta, koska sen treenit oli ensin. Olin Iisan kanssa sille täysin vieraassa metsässä ja päätin tehdä hakuruudun, jonka treenaamisesta onkin jo aikaa. Teimme siis motivoidusti, veimme itse dameja alueelle, ensin takaosaan ja sitten etuosaan. Alue oli ikään kuin hakkuuaukea, jossa oli luntakin tietysti vähän, mutta ei liikaa. Emme vieneet dameja kovinkaan kauas, koska paikka oli vähän mäkinen, eikä tarvinnut kävellä kauaskaan kun lähetyspaikalle ei enää näkynyt. Siksi päätin vähän armahtaa Iisaa ja veimme kauimmaiset damit vain tuon mäen taakse pariin paikkoihin ja loput oli sitten näköetäisyydellä. Edelleen, tämä(kin) on vaikeaa meille. Taipparisuorituksia ajatellen tämä hakuruutu on ehdottomasti vaikein Iisalle. Tai en tiedä, olisihan sitä aluetta voinut kenties hajustaa vähän, kun nyt me vain veimme dameja. Ensin pari ekaa meni ihan hyvin. Olikohan kolmas kerta, jolloin lähetettyä Iisan, se vain jäi alueen etualalle syömään jotain keppiä. Kutsuin luokse ja lähetin uudestaan ja silloin meni hyvin, Iisa lähti ja palasi dami suussa. Neljännellä kerralla oli sama juttu, meni syömään keppiä ekaksi. Silloin jätinkin Iisan paikalleen lähetyspaikalle ja kävin itse näyttämässä yhtä damia ja vähän vaakkumassa. Se keino toimi ja Iisa lähti vauhdilla. Iisa katosi näkyvistäkin ja lopulta toi eri damin kuin mitä itse kävin heiluttelemassa.  Mutta päätin lopettaa siihen, kun meni hyvin. Ei Iisalta nyt sinänsä innokkuutta puuttunut, ihan kivasti työskenteli, mutta ei tuolla suorituksella olisi mitään taippareita vielä läpäissyt (puhumattakaan siitä, että siellä hakuruutu ei oikeastaan ole motivoitu, vain yksi varis heitetään koiran nähden). Mutta on Iisa silti kehittynyt, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Niinku jos vertaa vuoden takaiseen, jolloin Iisa ei oikeastaan voinut tehdä mitään damin kanssa vielä missään muualla ulkona kuin jossain tutuilla lumeen tampatuilla poluilla, joku metsä oli silloin vielä ihan liian häiriöinen paikka Iisalle. Mutta meidän täytyy vaan harjoitella, harjoitella. Olis niin paljon kaikkea, mitä pitäis harjotella. Haluaisin että Iisa oppisi oikeasti hakemaan ja etsimään. Koska sen etsiminen on mulle vielä vähän hämärän peitossa - en tiedä meneekö se oikeasti muistilla ja sitten bongailee silmillä vai mitä. Olen kyllä koittanut dameja pistää "koloihin" ja vähän piilotella, että ees vähän pitäisi haistella. En minä muuta osaa muuta kuin jatkaa motivoituja harjoituksia aina silloin tällöin (ei kuitenkaan liian usein tätä, olen lukenut jostain). Jos jollain lukijalla on nyt joku vinkki tai parempi idea, niin kommentoikaa nyt ihmeessä! Iisan treenin plussat ja miinukset:

+ oli ihan innokas ja hyvässä vireessä ja mielestäni ei päässyt kyllästymään (haki ja palautti myöskin nopeasti)

+ luovutukset oli tosi hyviä! Ollaan niitä harjoiteltukin ihan erikseen sisällä. Pari kertaa seisoin itse ja sanoin täällä, niin Iisa ihan katsoi ja antoi damin käteen. Kerran olin vielä kyykyssä ja silittelin sen selkään ja sitten oli luovutus. Kyllä Iisa sitä damia kivasti piti, ei tiputellut!

+ uskalsi myös mennä ja toimia, vaikka minä en ollut sen näköpiirissä..(eli mäennyppylän takana) Ainakin sieltä pari damia palautui.

 

-Vieläkin kepinjärsiminen kesken harjoituksen olisi kiinnostanut.. (parin ekan noudon jälkeen). Eli jos olisi mielikuvitustaipparit, niin sanottaisiin, että ei hakenut riittävästi noudettavia...

-/+ Yritti ihan ekalla noudolla mennä jo dami suussa jonkun toisen damin luo, mutta silloin pillitin hirveesti ja huusin myös "tänne", niin onneksi (PLUSSAA) tuli eikä lähtenyt vaihtamaan! Kehuin. Mutta jos meinaa vielä jatkossakin vaihdella niin sitten korjataan se ihan erillisenä harjoituksena.

                                                                                                                ~ ~ ~

 

Aidan tokotreenit itseksemme eräällä rauhallisella paikalla meni ihan hyvin. Aidalla oli ihan hyvä vire, innokas, mutta ei sählännyt, jee. Nyt ihan muistelimme alo-liikkeitä läpi ja annoin palkaksi namia. Kaikki seuraamisetkin(!) meni hyvin, siis Aida piti hyvää kontaktia. Tosin mulla oli nami suussa, joten se toki vaikutti. Teimme kaikki muut alo-liikkeet paitsi tietysti hyppyä esteen yli ja luoksepäästävyyttä. Treenattiin myös puukapulalla noutoa pari kertaa. Ekalla kerralla Aida tuli ravaten luokseni, tokalla kerralla muistin käyttää meille joskus annettua vihjettä, että itse lähtisin juoksemaan, jolloin koira alkaisi laukata. Niinhän se tekikin. Mutta en tiedä, kauan tuotakin saisi tehdä vai tehoaako se oikeasti ikinä, koska niin kauan kuin juoksen "pakoon" Aida laukkaa ja heti jos pysähdyn/en lähde juoksemaan, Aida ravaa. Mutta en tiedä, kuinka oleellista tuo nyt oikeastaan edes on. Jos siitä nyt vähän tyylipisteitä menee, niin menkööt, jos ei Aida sitä opi.

Kaukokäskyjä teimme myös ja muuten meni hyvin, ei edes edistänyt.. Tosin pari kertaa Aida pääsi varastamaan namin namilautaselta (takapalkka). Tämäkin korjaantui kun tulin itse lähemmäs sitä eli lyhensin matkaa.

 

Minun pitäisi taas suunnitella ihan vihkoon/treenikalenteriin mitä tehdään ensi viikolla ja minä päivinä, ettei mene taas ihan makoiluksi koko viikko. Ei toki joka päivä tarvi jotain suurta tehdä, mutta että oltaisiin edes aktiivisempia kuin tällä viikolla, kun ensi viikolla ei ole mitään ihmeellisiä kiireitä (vielä). Ja ensi viikolla päästään jopa taas pitkästä aikaa meidän agilitytreeneihin Aidan kanssa! Johan tätä on odotettukin... Aika jännää silti! Sen sijaan tokoryhmässä ei ole tällä hetkellä tilaa meille. Onhan se tyhmää, kun on joutunut olla niin kauan pois (koko kesä ja syksy), mutta toivotaan että joskus vielä päästään. Siihen asti tehdään itse mitä jaksetaan! Noeivaas... tehdään mitä voidaan!