Nyt se tuli! Vihdoin ja viimein on saatu oikea päätös alokasluokalle, se parempi päätös. Aida sai tänään tottelevaisuuskokeessa Kotkassa tuloksen ALO1 ja koulutustunnuksen TK1. Pisteitä kertyi 179 ja sijoitus oli 4./12. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan...? Menimme kävellen hallille ja siinä tuli sopiva lenkki ja "lämmittely" ennen kisoja. Takas pääsimme Eijan kyydillä. Eija ja kääpiösnautseri Tino saivat myös hienosti 1-tuloksen ja TK2:sen avoimessa. Onnea! Kiitos myös kaikille meitä paikan päällä tsempanneille!

Tuomarina toimi Anne Nokelainen.

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 9. Liike piti uusia, koska vieressä ollut saksanpaimenkoira ampaisi samantien koirat jätettyä Aidan perseeseen, jolloin aida haukahti ja ampaisi ylös. Tästä seurasi yleinen kaaos, kaikki koirat nousivat suunnilleen samaa aika kuin Aida. Mutta onneksi saatiin uusia. Tuo 9 tuli siitä, että Aida ennakoi perusasennon sivullani.

Seuraaminen kytkettynä: 7. Siis ihan hirveää haahuilua. En viittinyt kauheasti nykiä hihnasta enkä antaa ylimääräisiä huomiosanoja, kun ne eivät ole kisoissa hyväksi.. Aidalla oli nenä kiinni maassa.

Seuraaminen vapaana: 8. Tämä meni jo vissiin vähän paremmin sentäs. Ainakin toisesta tuli siis se 8, niin kuin oli tavoitekin.

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seisomaan jääminen: 9. Aida ennakoi taas perusasentoa ehdittyäni sen sivulle.

Estehyppy: 9.5. Aida jää lähes tulkoon aina hypyn jälkeen silleen vähän vinoon tai kauas, josta menee vähän tyylipisteitä.

Kokonaisvaikutus: 9. Meillä oli ihan hyvä asenne ja Aidalla oli hyvä vire (unohdetaan seuraus). Itse olin melko "normaali" ja kuuntelin kaikki liikkeenohjaajan käskyt, enkä liikkeissä turhaan painostanut koiraa tuijottamalla. Aidan työnteko jäi mieleen; sillä parani mielestäni koko ajan loppua kohden. "Herääminen" tapahtui ton hihnaseuraamisen jälkeen. Jos sitä ei lasketa mukaan, niin muuten Aida oli tosi hyvin kuulolla ja iloinen. Kyllä se palkkionsa kuitenkin ansaitsi.

Jaana kuvasi taas suorituksemme videolle, kiitos siitä. Jahka saamme sen, niin laitan sen tänne. En kyllä tiedä haluanko nähdä sitä. Siitä voi paljastua noloja asioita ja se seuraaminen!

Muistan, kuinka joskus kirjoitin, että tk1 on meille iso saavutus, jota tullaan juhlimaan. Niin me juhlimmekin, mutta kaikessa rauhassa itseksemme. Olisi mulla kyllä yksi siideripullo jääkaapissa, mutta kun meillä oli keskiviikkona vauhdikkaat opiskelijapartyt, niin jostain syystä ei hirveesti tee mieli avata sitä.

Haluan kuitenkin vielä käydä läpi avoimen luokan Aidan kanssa, voittajan ykköseen en luule, että meillä rahkeita on. Aidalla on kuitenkin vielä pari avoimen liikettä niin vaiheessa, että ei ole mitään kisasuunnitelmia.

Haluaisin myös keskittyä tokopuolella saamaan Iisan kisakuntoon, ja haaveilen jopa syksyn/ensi talven kisoista. Se on kuitenkin vain haave, ei lupaus, katsotaan mihin keretään. En halua tehdä sitä virhettä enää, että vien sen liian aikaisin ja keskeneräisenä kisoihin niin kuin Aidan. Enkä varsinkaan halua juuttua enää samalla lailla alokasluokkaan.

Mutta kuten sanottu, parempi myöhään kuin ei ollenkaan. KIITOS, AIDA!

"Tässä on jotain mitä ei luusereiden kantsi koittaa himas.
Tää on niille jotka päättää selvii voittajina.
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,
niille jotka löytää aina jotai petrausvaraa.
Niille jotka vetää vastustajaa kovempaa,
jotka nuorempiaan kannustaa ja opettaa.
Tää on voittajille, niille jotka antaa kaiken. Rocky Balboa - Eye of the tiger.
Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. Kaikki likoon vaan vaik se suuttuttas kaikkia.
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta!
Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen.
Voitontahdon näät silmistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä." (-Cheek)

Aidan pronssinen TK1-mitali.

 

Aidalla olikin muuten ihanan rapaiset ja punahiekkaiset tassu- ja mahakarvat kotiin palattua. Hyvä ettei suihkun lattiaviemäri tukkeutunut. Nyt onkin se ärsyttävin aika vuodesta ulkoilla koirien kanssa. Ei enää puhettakaan puhtaista näteistä pakkaskeleistä. Parina aamuna herätty sumuiseen ja harmaankosteaan ilmaan. Tiet ovat ihan peilijäässä tai jo vähän sulaneita. Täällä ei selvästikään osata hiekottaa, ja on toosi mukavaa kävellä niillä kahden ison koiran kanssa, jotka eivät liukkaudesta piittaa. Ja suihkua tarvittaisiin joka lenkin jälkeen. Blaah. Tylsää.