Taas on viikko melkein vierähtänyt. Mä en ole vielä edes orientoitunut yhtään mihinkään tokokisoihin huomenna. Treenattu ollaan kyllä enenmmän kuin silloin viimeksi, joten toivotaan, että jotain kivaa tulisikin. Mietin tässä yksi päivä, että miksi me ollaan jauhettu niin kauan alokkaassa aidan kanssa... Hyvä kysymys. Aidalle on vaikeinta se seuraaminen tai oikeestaan se kontaktin pito siinä, joten miksen siis ole tehnyt meidän elämää helpommaksi ja siirtynyt suoraa avoimeen.??? Tuli vain viime viikonloppuna agikisoissa puhetta siitä Marikan kanssa. Siis joskus mulla oli sellanen tavoite, että halutaan TK1 ja nyt kun se on enää vaan yhden tuloksen päässä, niin ei olla haluttu luovuttaa. Se olisi kyllä kiva saada. Mutta jos nyt ei ala lähiaikoina tärppäämään, niin sitten täytynee jo harkita avointa? Kyllähän Aida kaikki (alo)liikkeet osaa, mutta mutta...

Tänään tehtiin väen vängällä (oikeasti pakotin itseni vääntäytymään ulos) "kisamaiset" treenit, josta palkkioksi tuli siis Caesar-rasia. Ei tehty paikallaoloa ollenkaan. Ja oltiin sellasella ihan hirrrveen jäisellä kävelytiellä. Olin näyttänyt eka sitä rasiaa, ja Aida "korisi" kaikkien liikkeiden ajan ja erittäin kuuluvasti. Krhm. Tietää, mihin se on motivoitunut oikeesti. Aluksi oli hihnaseuraamista vähän, ja muuten Aida oli kuulolla, paitsi kontakti oli taas jossain edessä päin eikä minussa! Haloo! Kyllä tämä olisi noutajaseuraamisesta käynyt. Sitten tuli jättöliikkeitä, luoksetuloa ja seuraamista vapaana. Aidan virekin nousi loppua kohden, mutta hienosti malttoi! Lopussa oli kivan iloista seuraamista. Alon hypystä minulla on varma olo, koska kaikki kerrat mitä ollaan hallilla sitä joskus tehty, on mennyt hyvin.

Sitten vähän niitä ostoksia. Niin tota noin. Sanotaanko, että reilu sadalla eurolla olisi saanut vaikka mitä hauskaa ja paljon kivempaa kuin STARTTIPISTOOLIN ja panoksia. Kuvitelkaa hei nyt ase minun käteeni, en edes tiedä, miten se toimii! Tuskinpa minä sillä tulen paljon ampumaankaan, koska pitää itse ohjata koiraa. Olen jo kehitellyt iskästä mulle hyvää ampujaa. Sillä on sentään ollu ase edes joskus kädessä. Ostin sen tietenkin Iisan nou-harjoituksiin! En malta odottaa, koska päästään treenaamaan "pyssyn" kanssa. Tai tietysti ensin totutellaan ääneen vähän kauempana ja pikkuhiljaa lähemmäs ennen mitään harjoituksia, koska Iisa on vähän laukauskokematon vielä. Mitäpä sitä ei tekisi koiriensa ja harrastustensa takia....

Iisa onkin nyt jäänyt vähän vähemmälle kaikkien treenien kanssa, mutta eiköhän tämä tästä. Kohta mennään vähän lenkkeilemään taas Maaritin ja kultsujen kanssa. Saa Iisa ainakin tasoistaan seuraa.