Lähdimme klo 9 kävelemään hallille... Teoriaosuus alkoi klo 10. Sitä ennen meillä oli vähän aikaa "lämmitellä" hallissa. Kerkisin tekemään putken ja A-esteen Iisan kanssa. A-este meni ensin vähän epävarmasti, sitten paremmin. Teoriaosuus oli 1.5 tuntia pitkä ja mielenkiintoinen...käytiin hyppäämisen fysiologiaa ja muuta aiheeseen liittyvää ja saatiin materiaalia. Saatiin myös nämä harjoitusohjeet kirjallisina, jotka laitan kuvina tänne. (Ovatpahan siis aina mukana/tallessa täällä.)

Koulutuksen piti Sampo Kokkonen Kiitorekusta. Itse ainakin tykkäsin, koulutus oli tosi joustavaa ja harjoitteita sovellettiin koirien mukaan. Sampolla oli hyvä koiranlukukyky. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, oltiin ensimmäisessä.

Ensin tehtiin tällainen:

Oli siis viisi aitaa peräkkäin tasaisin välein. Korkeus pidettiin tosi alhaisena, maxeillakin oli muistaakseni jotain 30 cm... Vikan aidan jälkeen oli namilautanen, jolle piti itse mennä kutsumaan koiraa (jotkut myös treenasivat lähettämistä). Kutsumisessakin piti ottaa huomioon, että asento oli kyykyssä selkä koiraan päin ja katse koiraan, ei siis sillain "tavallisesti" kroppa koiraan päin. Sanoin, että iisa aika varmasti tarjoaa kiertämistä, ja niin se tekikin kaksi ensimmäistä kertaa. Sille tarvi pilkkoa vielä pienempiin osiin toi harjoite, mutta tosi nopeasti se hoksasi idean! Sillä vähän madallettiin vielä rimoja (muistaakseni joku 20-25 cm) ja minä jätinkin Iisan toiseksi viimeisen esteen taa. Yritti kiertää silti. Sampo laittoi lisäsiivekkeet molempien siivekkeiden viereen. Se auttoi, iisa tuli käskystä kahden aidan yli! Otettiin ekstrasiivekkeet pois ja hyvin meni silti! Seuraavaksi vein iisan kolmannen esteen taa, sitten neljännen ja lopuksi ihan aloituspaikalle. Ja Iisa siis hyppäsi noin vähällä vaivalla kaikki viisi estettä! Kiertäminen johtuu siis siitä (ihan oman kokemuksen mukaan), että iisa on vielä niin kokematon ja epävarma. Kouluttajakin sanoi, että sillä oikein lamppu syttyi ja innostus kasvoi, kun se tajusi mitä pitää tehdä.

Palkkasin iisaa sekä namilla että leikillä. Iisa on siitä hyvä, että sen kanssa pystyy leikkiä palkaksi (toisin kuin Aidan).

Toinen harjoitus (sai valita joko korkeus-, tai etäisyysgridin väliltä, mutta molempia ei saa sekoittaa keskenään samassa harjoituksessa). Valitsin korkeuden.

Viimeiselle rimalle laitettiin muistaakseni 50/45 (en oo ihan varma). Siinä kävi niin, että iisa tuli kolme ekaa hyppyä (matalalla), mutta kiersi viimeisen. Rima laskettiin 40 senttiin. Teoriaosuudessa meille puhuttiin jo tästä koiran "henkilökohtaisesta rajasta" ja Sampo sanoi, että nyt tässä vaiheessa Iisan henkilökohtainen raja on 40 senttiä. Se tarkoittaa sitä, että sitä korkeammalle koira ei hyppää, koska se ei osaa tai luule osaavansa. Toki iisa osaa, onhan se hyppinyt esim. sängyille, kiville luonnossa yms.. mutta agilityeste on omanlaisensa juttu. Eli toi 40 senttiä meni vielä Iisalta.

Sitten viimeinen treeni.

Tässä laitettiin rimat siihen, mitä ne olisi pitänyt ihan ekassa harjoituksessa olla, eli 30:een, ettei mene vaan läpijuoksuksi. Koirat kuulemma tykkää tästä, kun tässä saa päästellä ja kovaa verrattuna noihin muihin.

Kuulostaa vähälle, mutta jokaista harjoitetta toistettiin 3-5 kertaa ja koiralle se riittää. Harjoituksia kuulemma saa toistaa vain kolme kertaa ja kolme tällaista maksimissaan yhdellä treenikerralla. Iisa oli hyvä, koska se tajusi ihan hämmästyttävän vähällä mitä piti tehdä ja oli innokas ja reipas tekemään. Vauhtiakin löytyi lopulta. Hyvä oli kuulla, ettei iisalla mitään "vikaa" ole sinänsä hyppytekniikassa. Saatiin kotiläksyjä:

- Korkeuden treenaamista korkeusgridin kaavalla niin, että vikaa rimaa korotetaan aina viidellä sentillä 40-45-50-60 lopulta ja niitä vaihdellen. Ja niin yksinkertaista, että jos koira kiertää, niin otetaan 10 senttiä pois ja palataan taakse päin. Kuulemma on monia koiria, jotka jotutvat etenemään jopa sentti kerralla, viisi senttiä on koiralle paljon! Kuulemma jos säännöllisesti totakin harjoittelisi, niin ei siinä kauaa menisi ennen kuin koira hyppää jo maksikorkeuttakin.

- Voi alkaa harjoittelemaan myös sitä lähettämistä, siinä ei aluksi itse huidota, vaan pyritään olemaan paikallaan.. Tätä ollaan itse asiassa yhdellä esteellä treenattu joskus. Koira olisi tarkoitus saada hyppäämään ohjaajasta välittämättä. Myöhemmin voi ottaa ärsykkeitä mukaan. Näimme mm. teoriaosuudessa vidoita siitä, kuinka koira hyppää perusgridiä ja ohjaaja tekee X-hyppyjä vieressä tai jopa juoksee vastakkaiseen suuntaan! Yksi harjoitus olisi vielä tällainen:

 

Nämä tällaiset harjoitukset kuulemma vahvistavat eniten koiran itseluottamusta.. Näissä kaikissa harjoituksissa on erilaisia tavoitteita. Koira oppii esim. hahamottamaan ponnistuspaikkaa, riman korkeutta jne...

Hyvä koulutus oli, nyt vaan pitäisi ettiä aikaa treeneille ja ruveta treenaamaan. Koulutuksen päätteeksi Iisa oli melko väsynyt... ei mennyt puomille muuta kuin alkupäähän, vaikka yritin. Eli sekin pitäisi pilkkoa osiin ja alottaa myös treenaus. Intoa olisi kyllä selvästi ollut, mutta uskallus ei riittänyt! (On mennyt puomia ennen ilman mitään, mutta kesällä kun pääsi keinulle yllättäen vahingossa, tuli puomiongelmat... ) Uskon, että kyllä senkin aika pienellä vaivalla saa korjattua, kun ottaa vaan ylösmenon ja alastulon paloiksi.

 

---

Edit: Sain juuri tietää, että Iisakin on saanut paikan agilityryhmästä! Koirat ovat kuulemma alkeiskurssin käyneitä... Kyllä tätä on odotettu!